6. luukku: Tuhti matkakertomus Suomesta

Kirsti Manninen & Carlos da Cruz: Suomen lasten Suomi, 223 sivua, Otava 2016. Graafinen suunnittelu ja taitto Carlos da Cruz.

Kustantajat ennakoivat jo tulevaa itsenäisyyden juhlavuotta ja hyvä niin.

Otavan suursatsaus, Suomen lasten Suomi, on nimittäin  niin tymäkkä rautaisannos monenlaista Suomi-tietoutta, että siitä riittää pureskeltavaa vielä pitkälle ensi vuoden jälkeenkin.

Kirsti Manninen on tehnyt jo aiemmin samaan tietokirjaperheeseen Jussi Kaakisen kuvittamat teokset Suomen lasten historia ja Suomen lasten taidehistoria, molemmat yhdessä Juha Kuisman kanssa. 

Mannisella oli alun perin idea tehdä kirja suomalaisesta leikkiperinteestä. Tässä uutuudessakin lasten leikki on näkyvästi esillä, alueellisin painotuksin ja pikantein vivahtein.

Suomen lasten Suomi ottaa tukevan syliotteen Suomesta   maakuntanäkökulmasta. 

Los Angelesissa asuvat kaksoset Jenny ja John tulevat vierailulle isoäitinsä Ainon entiseen kotimaahan. Isoäiti saa matkan varrelta kuvaviestejä lapsenlapsiltaan.

Matka alkaa pohjoisesta Lapista ja päätyy Uudellemaalle. Tutustumiskierroksella Jenny ja John tapaavat kussakin maakunnassa asuvia ikätovereitaan ja kuulevat erilaisia murteita. Kaikki lapset  tuntevat ylpeyttä oman kotipaikkansa erityisyydestä.

Suomalainen muotoilu ja tärkeimmät innovaatiot tulevat luonnollisesti esitellyiksi. Carlos da Cruzin kuvitusta Kirsti Mannisen tekstiin lasten tietokirjassa 
Suomen lasten Suomi (Otava 2016).  

Kirsti Manninen ja Carlos da Cruz ovat tehneet kirjan parissa jättimäisen urakan ja voi vain arvailla, kuinka paljon kompromisseja ja karsintaa on kirjan suunnittelussa tehty.

Da Cruz on syntynyt Ranskassa ja muuttanut Suomeen vuonna 1998.  Tästä syystä onkin kiinnostavaa tarkata da Cruzin visualisointia ja kuvallisia painotuksia uudesta kotimaastaan.

Kuvitus on ällistyttävän runsas ja moniaalle haarova. Pelkistetyt pallopäiset ihmishahmot ovat ilmeikkäitä ja havainnekuvat selkeitä. Kuvan ja tekstin yhteispeli toimii, mutta aukeamat ovat silti liian täyteen pakattuja.

Kirjan ääressä myös aikuinen saa ahaa-oivalluksia taajaan. 

Kirsti Mannisen teksti on ilahduttavan helppolukuista ja konstailematonta. Suomalaisten keskeiset elinkeinot, luonto, historia ovat etusijalla, mutta myös kulttuurihistoria, kirjallisuushistoria ja populaarihistoria ovat mukana kiinnostavina siivuina.

Anni Polvan Tiina poseeraa samalla sivulla Reijo Mäen kanssa. Carlos da Cruzin
kuvitusta Kirsti Mannisen tekstiin lasten tietokirjassa
Suomen lasten Suomi (Otava 2016). 

Lastenkirjailijoista maininnan saavat Immi Hellén, Kirsi Kunnas, Anni Polva, Zacharias Topelius ja Mauri Kunnas. Jälleen kerran täytyy todeta, että suomalaisista suurnaisista ja –miehistä kaivattaisiin kipeästi lapsentajuista tietokirjaa – ja kaikkein kernaimmin tietysti kirjallisuuden puolelta! 

Suurimmista kielellisistä vähemmistöistä esillä suomenruotsalaisten lisäksi   saamelaiset ja romanit sekä etnisistä vähemmistöistä tataarit, juutalaiset, inkeriläiset ja maahanmuuttajista vietnamilaiset, somalit ja ulkosuomalaiset.  

Mihinkään isänmaalliseen paatokseen Suomen lasten Suomi ei sorru. Kansikuvassa kulttuuritaustoiltaan ja ihonväriltään erilaiset lapset ovat ahtautuneet lintutorniin ihastelemaan kotimaansa avaraa maisemaa.