Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Varjot 1: Helähdys, 171 sivua, Tammi 2021.
Pete on ruvennut katsomaan ihmisiä ihan uudella tavalla. Hän ei ole kiinnostunut enää heidän kasvoistaan, hiustensa väristä tai vaatteistaan, eikä hän jaksa kuunnella heidän ajatuksiaankaan. Sen sijaan hän tarkkailee maata ihmisten jalkojen juurella tai seinää heidän takanaan. Pete tekee havaintoja enimmäkseen kotona tv:n ääressä mutta myös käydessään kaupungilla, minne hän uskaltautuu nyt, kun kulkunen suojaa häntä siltä omituiselta tyhjyyden tunteelta, joka iskee heti, kun hän riisuu amulettinsa. Hän ei vieläkään ymmärrä koko juttua. Onko hänen varjonsa vangittu kulkuseen, vai mistä oikein on kyse? Ja miksi ylipäätään viedä häneltä varjo, jos se sitten palautettiin hänelle kulkuseen pakattuna melkein saman tien?
Timo Parvelalla on erityistä vainua yhdistää lastenromaaneihinsa suuria teemoja, joista löytyy tarttumapintaa sekä lapsille että aikuisille.
Joulunpunaista näkyy kuvituksessa vain vähän, harkittuna tehostevärinä. Pasi Pitkäsen kuvitusta Timo Parvelan lastenromaaniin Varjot 1: Helähdys (Tammi 2021). |
Varjot-trilogian ensimmäisessä osassa Helähdys eletään aluksi joulun aikaa. 13-vuotiaan Peten paras ystävä on vakavasti sairas.
Hetken mielijohteesta Pete pyytää tavaratalon joulupukkia parantamaan Saran.
Ensin Pete uskoo, että kyse on kuuluisasta joulun ihmeestä, mutta vähitellen hän oivaltaa, että ystävän ihmeparantuminen vaatiikin veronsa häneltä itseltään.
Varjo-aihelma on tunnettu maailmankirjallisuudessa, mm. Goethen, Shakespearen ja R. L. Stevensonin teoksissa.
C. G. Jungin psykoanalyyttisessa teoriassa varjo on keskeinen arkkityyppi: Jung liittää varjoon persoonallisuuden pimeän puolen, joka halutaan yleensä torjua.
Tyylinsä puolesta Helähdys muistuttaa paljon Kepler62-sarjaa, jota Pasi Pitkänen ja Parvela ovat tehneet yhdessä norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa.
Kerronnan punaisena lankana ovat usein karut vastakkainasettelut.
Maailma kuvataan raakana, vastakohtien välisenä jatkuvana mittelönä.
Parvela irtisanoutuu tyyten kliseisestä ajatuksesta, että joulutontut olisivat herttaisia ja hyväntahtoisia taruolentoja. Näiltä osin hän toisintaa kansanperinteen käsitystä kotitontuista äkeinä js omaa etuaan tarpeen tullen häikäilemättä ajavia räyhähenkiä.
Tontut puhuvat sanajärjestykseltään käännettyä ”Yoda-kieltä” ja heidän ajoittain konstikkaat lauseenpartensa tuo mieleen myös tv-sarja Julmahuvissa lapsille askarteluhetkiä vetäneen Touko-Poukon.
Joulupukin lumouksesta ei ole varjon menetyksen jälkeen jäljellä enää rahtuakaan. Pasi Pitkäsen kuvitusta Timo Parvelan lastenromaaniin Varjot 1: Helähdys (Tammi 2021). |
Tihentyvässä tarinassa ei kohdella edes joulupukkia kunnioittavasti, sillä myös pukki menettää Peten tavoin varjonsa:
Kaikki mökin sisällä olisi kutakuinkin normaalia, lähes tavallista, ilman pöydän ääressä istuvaa olentoa, jota pelottavampaa Uudit ei ole koskaan tavannut. Tyyppi on paljon pidempi kuin tontut yleensä, ehkä kolme kertaa kookkaampi. Hänellä on kyömynenä, joka muistuttaa ylösalaisin käännetyn ahkion keulaa. Vitivalkoinen tukka leviää hänen hartioilleen, parta tursuaa kuin lumivyöry ja silmät ovat siniset, elottomat ja sameat kuin ne olisivat jääkuoren alla.
Yllään tällä olennolla on tummanpunainen, löysä ja kauhtunut vaate, jonkinlainen nuttu. Hänen ryppyiset kätensä ovat kuin kaksi levotonta sopulia, jotka hermostuneesti liikkuvat, tutkivat ja tunnustelevat pöydällä lepääviä metallinpalasia, joita yllättävän näppärät sormet sitten yhdistelevät toisiinsa.
Helähdyksen kiinnostavin ja sadunomaisin hahmo on Uudit, varjonparsija, jonka erityistaitoja tarvitaan enää harvoin, mutta sitäkin kipeämmin.
Pasi Pitkänen leikittelee Helähdyksen kuvituksessa usein varjoilla. Pitkäsen kuvitusta Timo Parvelan tekstiin lastenromaanissa Varjot 1: Helähdys (Tammi 2021). |
Pasi Pitkäsen kuvitus on oleellinen osa Helähdyksen magiaa. Aukeamat ovat viimeisteltyjä kokonaisuuksia, joissa kuva saa tilaa ja voimaa.
Varjot 1: Helähdys on ehdolla Arvid Lydecken -palkinnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti