Lola Odusoga & Saara Obele: Lolan suuri salaisuus, 32 sivua, WSOY 2023.
Kauneus- ja viihdealan yrittäjän Lola Odusogan esikoislastenkirja, Saara Obelen kuvittama kuvakirja Lolan suuri salaisuus, sai heti ilmestymisensä jälkeen paljon huomiota eri medioissa.
Kirjan alkuidea juontaa Odusogan blogissaan julkaisemasta kirjoituksesta, jossa hän kertoi henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, kuinka on eri ikäkausina suhtautunut afrohiuksiinsa.
Odusogan kertoman mukaan kustantamo otti häneen yhteyttä ja näin syntyi kirja Lola-nimisestä tytöstä, jonka valtaisa afrohiuspehko osaa puhua ja toimii muutoinkin inhimillisesti.
Lolan suuri salaisuus muistuttaa painotuksiltaan Jani Toivolan kuvakirjoja Poika ja hame ja Poika ja perhostunne (Otava 2021 ja 2022), jotka Obele on niin ikään kuvittanut.
Odusogan tavoin myös Toivolakin tuli lastenkirjailijaksi ns. lastenkirjallisuuden sisäkentän ulkopuolelta.
Sekä Toivolan että Odusogan lastenkirjojen keskushenkilönä on ruskeaihoinen lapsi, jolla on valkoihoinen vanhempi. Kummassakaan kirjassa lasta ei kuitenkaan esitetä ihonvärinsä takia varsinaisesti ulkopuolisena.
Kirjoja yhdistää myös se, että niissä on nykyiseen kotimaiseen kuvakirjatarjontaan verraten varsin paljon tekstiä.
Onko kyse kustannustoimittamisen vieraskoreudesta: julkisuudesta tunnettujen ensikertalaisten tekstiä ei tohdita karsia niin paljon?
Odusogan ja Obelen kuvakirjalle on ilmeistä tilausta. Etnisen identiteetin ominaispiirteiden esille tuominen ilman kokemusta toiseudesta on yleistynyt Suomessa myös aikuistenkirjoissa.
Odusogan ja Obelen kuvakirjan leikki-ikäinen sankari, Lola, on vilkas ja eloisa.
Hän toimii usein hetkellisten päähänpistojensa mukaan.
Lolan vilkkaus havainnollistuu oivaltavasti myös Obelen kuvituksessa: kahdella eri aukeamalla esitetään tytön puuhia toiminnallisina kuvasarjoina.
 |
| Lolan puuhakkuus havainnollistuu kuvasarjana. Saara Obelen kuvitusta Lola Odusogan tekstiin kuvakirjassa Lolan suuri salaisuus (WSOY 2023). |
Lola herää jo aamuviideltä ja lähtee retkelle.
Lola näyttää viihtyvän paljon omissa oloissaan, mutta siihen on syykin: hänellä on jatkuvasti seuranaan puhuva tukkansa, joka osallistuu eri tavoin Lolan arkisiin asioihin ja tapahtumiin:
Lola repäisee rivin hiuslenkkejä ranteestaan laittaakseen Tukan kiinni. Mutta se valuu vettä! ”Höh, olet ihan märkä, enhän minä voi laittaa sinua kiinni! Et kuivu ikinä.”
”Harmin paikka, täytyy vain paistatella päivä vapaana, todella ikävää!” Tukka nauraa onnellisena.
Lola asettuu päättäväisesti selälleen viltille, levittää Tukan huolellisesti auringon kuivattavaksi ja puhisee: ”Pitääkö huomion olla aina sinussa? Miksi et voisi antaa minun leikkiä? Olet ihan mahdoton! Nyt menee aikaa hukkaan!”
”Mitä aikaa? Nythän on kesä! Voidaan tulla tänne vaikka joka päivä”, Tukka kikattaa.
 |
| Saara Obelen kuvitus jopa liioittelee Lolan hiusten muhkeutta. Obelen kuvitusta Lola Odusogan tekstiin kuvakirjassa Lolan suuri salaisuus (WSOY 2023). |
Lolan ja Tukan välillä tuntuu olevan jännitettä: tuon tuostakin kumpikin moittii tai ojentaa toista, mutta sanailu on silti leppoista, koska tyttö ja Tukka ovat lopulta kuitenkin sananmukaisesti erottamattomat.
Afrotukan erityisyyden ja sen hoitoon liittyvien ominaisuuksien rinnalla kirjassa kuljetetaan myös sosiaalisilta taidoiltaan kenties hieman kokemattoman lapsen kehitystarinaa.
Kun Lola kohtaa kesken leikkien metsässä koiraa ulkoiluttavan isän poikansa kanssa, hän kiistää ensin jyrkästi puhuneensa kenellekään.
Kun kaksikko saapuu kotiin, äiti moittii tytärtään siitä, että tämä on lähtenyt ilman lupaa pois kotoa. Äiti on ostanut Lolalle muotilehden, jonka kannessa poseeraa myös afrotukkainen ruskeaihoinen malli.
”Äiti katso! Ihan kuin minä” Lola huudahtaa haltioituneena osoittaen kuvaa. Hän avaa lehden ja on ihmeissään siitä, että näkee jonkun, joka muistuttaa häntä itseään. Tuota tunnetta hän ei ole kokenut ennen.
Ja eipä aikaakaan, kun metsässä kohdattu Jesse-poika huutaa kotitalon pihalla Lolaa kanssaan leikkimään.
 |
| Kotitalon asukkaiden hyväksyvä katse ikkunoissa ja toisaalta Lolan oivallus siitä, että hän ehkä voisikin kertoa puhuvasta tukastaan jollekin toiselle lapselle, tulee kauniisti esille aukeamalla, jossa Lola palaa retkeltä kotiin. Saara Obelen kuvitusta Lola Odusogan tekstiin kuvakirjassa Lolan suuri salaisuus (WSOY 2023). |
Suomalaisesta kansanperinteestä löytyy tarinoita, joissa runsaisiin, pitkiin hiuksiin liitettiin monia myönteisiä ominaisuuksia, eritoten kantajansa elinovoimaisuutta.
Myös Sari Peltoniemen monissa nuortenkirjoissa korostetaan keskushenkilöiden pitkiin ja näyttäviin hiuksiin liitettyjä voimia.
Lisää kuvakirjoja hiuksista:
Ursula Mursu: Myrtti ja noitatukka, Mini 2021
Mila Teräs & Sanna Pelliccioni: Lentävä mummini, Karisto 2020
Anna-Karin Garnham: Ruu ja uusi tukka, suom. Anne Luukkanen, Otava 2018
Leslie Patricelli: Hius, suom. Rauna Sirola, Lasten Keskus 2017
C. A. Davids & Mary-An Hampton: Salonki Reilukutri, suom. Marjukka Weide, Marjukka Weide 2016
Pernilla Stalfelt: Karvakirja, suom. Birgit Huttunen, Minerva 2010
Fatima Sharafeddine & Annick Masson: Samin uusi kesätukka, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2007
Olof & Lena Landström: Lasse parturissa, suom. Ulla Ropponen, Tammi 1993
2 kommenttia:
Olipa mukava lukea tämä kirjoituksesi Odusogan kirjasta, jota tosiaan aika paljon markkinoidaan ja tuodaan esille muun muassa somessa. Mietin samaa kuin sinä Toivalan kirjan kohdalla; tekstiä on melko paljon, eikö sitä ole tohdittu karsia. Tuo Obelen kuvitus on kuviksi perusteella kaunis ja tuntuu olevan tärkeä osa tarinan toimivuutta.
Anonyymi, kiitos palautteesta. Obelen kuvitus on tosiaan valloittava.
Lähetä kommentti