tiistai 23. maaliskuuta 2010

Räväkät tytöt retkellä


Marika Maijala & Juha Virta: Sylvi Kepposen hukkaretki. 32 sivua Otava 2010. Graafinen suunnittelu Marika Maijala.













Jos oli aiemmin Lastenkirjahyllyssä esitelty Katri Tapolan ja Kristiina Louhen Maunon maja poikien kuvakirja, niin Sylvi Kepposen hukkaretki on saman lajityypin ehta tyttöjen kuvakirja!

Marika Maijala on ollut pitkään yksi nuoren polven suosikkikuvittajistani. Hänen karismaattiset, pitkäraajaiset ihmishahmonsa ja kaikkia kuvasommitelun lakeja uhmaavat taittoratkaisunsa ovat olleet freesejä ja raikkaita.

Sylvi Kepposen pitkä päivä (Otava 2009) oli mielestäni täysosuma, mutta nyt en voi mitään hienoiselle pettymykselleni, kun huomaan että charmantista Sylvistäkin on tekeytymässä sarja.

Vaikka aihe on kyllä kieltämättä aivan huippu: Sylvi tutustuu Enska-papan naapuriin muuttaneeseen Orvokkiin. Tytöt päättävät sinetöidä uuden ystävyytensä lähtemällä telttaretkelle papan pihamaalle. Valmistelut tehdään tyttömäisellä perinpohjaisuudella ja hartaudella. Orvokki on tutkijatyyppi, ja jostain syystä erityisen kiinnostunut susista. Kun pappa sitten mainitsee "suden hetken", on tunnelma luonnollisesti tihentynyt jo käsinkosketeltavan jännittäväksi…



Maijalan kuvitus on kepeän retrohenkistä. Kuinka hän onkaan voinut tavoittaa juuri sen okrankeltaisen, joka oli lapsuuden retkiteltan sävynä? Kuvat ovat täynnä toimintaa; samalla aukeamalla saatetaan esittää Sylvi ja Orvokki eri tilanteissa ikään kuin kuvasarjana. Juha Virran tarina soljuu pakottomasti ja tyttöjen impulsiivisille ajatuksille sopivasti tilaa antaen. Orvokin tummasta ihonväristä ei tarinassa hiiskahdeta sanallakaan; tällainen poliittinen korrektius on yleistymässä myös kotimaisissa kuvakirjoissa – toivottavasti ei kuitenkaan maneeriksi asti.



Kapea pitkänhuiskea kirjaformaatti, vielä Hanhiemon satuaarretta ja Hanhiemon iloista lipastakin korkeampi, viehättää lasta. Mutta Maijalan kokeilunhalun ja riehakkuuden tuntien olisin voinut odottaa, että tämä kirja olisi leikitellyt perinteisen kirjan muodolla vaikka toiseen suuntaan: matala pitkäsivuinen kuvakirja olisi ollut niin ikään vinkeä!

1 kommentti:

kirsti k kirjoitti...

Ihastuin Maijalan hulvattomaan kuvitustyyliin Kallioniemen Tuulan Karoliina-kirjoissa. Rajaukset ovat rajuja ja kiehtovat lukijaa, koska juuri sopivasti jää piiloon.