Sympaattinen lapsuudenkuvaus Minna Canthista

Anneli Toijala: Myrskylintu. Miinu Johnsson (Minna Canth) ja Tampere 19.3.1852-1.4.1853. 265 sivua. Tammi 1994. 2. painos 1996. Kansikuva Matti Kota.

Myrskylintu on historiallinen nuortenromaani, jossa kerrotaan Minna Canthin lapsuudesta Tampereen 3 000 asukkaan tehdaskaupungissa vuosina 1852–1853. 

Teos rajoittuu kuvaamaan Ulrika Wilhelmina Johnssonin eli Miinun ja tämän perheen sekä lähipiirin elämää yhden vuoden ajan.

Kahdeksanvuotias Miinu on moniin ikätovereihinsa nähden etuoikeutetussa asemassa. 

Tehtaalla työnjohtajana työskentelevä isä arvostaa tyttärensä koulusivistystä ja on ylpeä Miinun menestyksestä mamselli Hydenin luotsaamassa tehtaan koulussa.

Kirja valottaa lämpimästi myötäeläen Miinun perhesuhteita: isä on viinaan taipuvainen perheen elättäjä, mutta hairahduksistaankin huolimatta vanhimman tyttärensä silmissä aina yhtä rakastettu. Syvästi uskonnollinen äiti Ulrika yrittää tiukalla taloudenpidolla ja kovalla kurilla pitää perheensä ruodussa.

Miinun suhteellisen valoisan ja huolettoman lapsuuden rinnalla Toijala kuljettaa rinnakkaiskertomuksena Miinun ikätoverin, Finlaysonin puuvillatehtaaseen kahdeksanvuotiaana pestautuneen Eevan, elämänkohtaloa.

Minna Canthista piirtyy Myrskylinnussa elävä ja vivahteikas henkilökuva. Anneli Toijala antaa monin paikoin viitteitä Canthin tulevasta vaiherikkaasta elämästä kuopiolaisena kauppiaana ja kirjailijana. 

Lukija ystävystyy oikeudentuntoisen, hyveellisen mutta luonteeltaan ajankohtaansa nähden poikeuksellisen kiivaan Miinun kanssa, josta on lähestulkoon haikeaa erota kirjan viimeisillä sivuilla. Kirja päättyy Johnssonin perheen muuttomatkaan Kuopioon huhtikuussa 1853, kun isä saa komennuksen lankapuodin puukhollariksi.

Toijalan kirjailijanlaadussa tunnistaa opettajan ammatista juontuvaa valistuksen painolastia. Tiukemmalla rajaamisella ja yksityiskohtaisten pikkutietojen karsimisella kirja olisi varmasti saanut enemmänkin lukijoita, mutta tiedonnälkäiselle historianystävälle tuhti Myrskylintu on toki tällaisenaankin antoisaa purtavaa.