Riina Katajavuori: Perhehytti. Havaintoja lapsista ja vanhemmuudesta. 213 sivua. Karisto 2012. Kannen valokuva Ester Sorri/ Folio.
Kirjailija Riina Katajavuoren eri lehdissä (mm. Lapsen maailma, Martat ja Kaks plus) julkaistuja kolumneja on koottu yhteen kokoelmaan Perhehytti.
Mukana on myös muutamia aiemmin julkaisemattomia tekstejä, muiden muassa aivan uusi, Carl Larssonin Ateneumin näyttelyn kirvoittama teksti.
Katajavuoren sujuvasanaisia ja napakoita kolumneja lukee nautinnokseen, erityisesti näin äitienpäivänä, sillä hän käsittelee monia lapsiperheen arkisia havaintoja heltymyksellä ja huumorilla. Sykäykset kolumnien aiheille tulevat usein kolmilapsisen perheen sattumuksista, mutta laajenevat nopeasti myös yleiselle tasolle.
Viimeisessä osiossa, Tarinateltassa, on kirjallisuuteen linkittyviä tekstejä, esimerkiksi hurmaava "Kesämuistoja", joka on persoonallinen rakkaudentunnustus suomalaiselle kirjastolaitokselle ja "Päiväkodin runoraati", jossa Katajavuori itsekin yllättyy lasten runoherkkyydestä:
Kävelen pois päiväkodilta puolentoista tunnin intensiivisen runosession jälkeen. Opin lapsilta paljon. Muun muassa sen, miten järkyttävän helppoa heidät on saada avautumaan kipeistäkin asioista, kun vähän runolla rapsuttaa pintaa. Ja että vieraskin aikuinen kelpaa kuuntelijaksi. Ja että parasta heidän mielestään on ohjelmoimaton, vapaa lapsuus.
Kolumni "Junalla Lappiin" antaa hauskoja anekdootteja Salla Savolaisen kuvittamalle Pentti miesten Lapin-reissulla –kuvakirjalle.
"Sadunlukija päiväkodissa" -kolumnissa Katajavuori pohtii nykylasten hapertunutta suhdetta satuun:
Minusta vaikuttaa pikemminkin siltä, että aikuiset eivät enää osaa lukea satuja. Eivät itselleen sen enempää kuin lapsillekaan. Ei riitä aika. Aikuisilla on kova kiire lukemaan sähköpostit. Facebookissakin pitää käydä. Ja tanssikilpailua katsoa telkkarista.
Luetaanko päiväkodeissa enää lapsille? Sitä en tiennyt. Varmuuden vuoksi päätin itse mennä kokeilemaan, mitä tapahtuisi, kun sadunlukija saapuisi. Kippasin kassiin kasan kirjoja ja pukeuduin värikkääseen kukkavaatteeseen. Huomiovaate!
Empimisestään huolimatta Katajavuori joutuu pyörtämään ennakkoluulonsa. Sadunlukuhetki on menestys ja se synnyttää monenlaisia sosiaalisiakin liikahduksia eri-ikäisten lasten päiväkotiryhmissä.
Lajissaan vastustamaton on kolumni Neljä pientä kissanpoikaa, jossa perheen esikoinen tekee teräviä rinnastuksia Tammen kultaisen kirjan ja Louisa M. Alcottin Pikku naisia –romaanista tehdyn 1990-luvun elokuvafilmatisoinnin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti