Kun ystävä muuttaa kauas

Libby Gleeson & Freya Blackwood: Anni ja Lasse. Suomentanut Tytti Träff. 32 sivua. Karisto 2006.

















Lapsen suru rakkaan ystävän muuttamisesta toiselle paikkakunnalle tai peräti toiselle mantereelle vertautuu tunnetasolla pieneen kuolemaan.

Hyvä esimerkki tällaisesta hyvin kokonaisvaltaisen, kouriintuntuvan lapsen surun ja ikävän kuvauksesta löytyy kuvakirjasta Anni ja Lasse.





Siinä leikki-ikäinen Anni muuttaa maapallon toiselle puolelle. Leikkitoverinsa menettäneen Lassen maailma muuttuu saman tien mustavalkoiseksi: ilo ja leikki katoavat hänen elämästään kokonaan.




Lapset kipuilevat ikäväänsä tahoillaan: kuuleeko ystävä, jos huutaa oikein kovasti tuhansien kilometrien päähän?

Lopulta lapset oivaltavat, että he voivat olla etäisyydestä huolimatta yhteydessä toisiinsa –ainakin ajatuksen tasolla – ja kenties myöhemmin myös puhelimitse ja kirjeitse.

Kuvitus näyttää kauniisti, kuinka Lasse oivaltaa, että samat hauskanmuotoiset pilvet voivat seilata Anninkin luokse, ja tällä tavalla ystävät voivat jakaa saman kokemuksen keskenään.





Freya Blackwood on saanut tilaa visuaalistaa ikävän kokemuksia koko aukeamille. Libby Gleesonin teksti myötää kuvitusta ja niukka teksti antaa tilaa lapsen ja aikuisen yhteisille keskusteluille.


Kirja on hyvä esimerkki pienimmille lapsille suunnatusta kuvakirjallisuudesta, joka ei kursaile tuoda isoja tunnepitoisia asioita ja ilmiöitä hyvin konkreettisesti ja siten myös samastumiskelpoisesti esille.





Lapsen tunteita ei pidä vähätellä. Ne ovat yhtä tosia kuin aikuisenkin tunteet. Tällaiset kirjat muistuttavat kauniisti, että lapsi kokee monet asiat voimakkaasti ja kaipaa toisinaan apua niiden työstämiseen myös aikuisen kanssa.