Kun äiti viihtyy päiväkodissa vähän liiankin hyvin…

Julia Breitennöder & Manfred Tophoven: Äidin päivä tarhassa. Suomentanut Seija Kukkonen. 24 sivua. Kustannus-Mäkelä 2011.
















Tässä taas yksi täsmäkirja kesäloman jälkeisen arjen hallintaan.

Saksassa on selvästi innostuttu ongelmakeskeisistä kirjoista, joissa kasvatuksen pulmakysymyksiin tartutaan kursailematta ja ratkotaan lapsiperheiden ohimeneviä mutta energiaa vieviä pikkuongelmia siistille rusetille, saksalaisella järjestelmällisyydellä ja maltillisella huumorilla.

Laura ei halua erota päiväkodin pihalla äidistään vaan mankuu äitiä jäämään hänen kanssaan päiväkotiin.



Laura kysy lupaa päiväkodin hoitajalta, ja äidilläkin on sen verran joustava työnantaja, että asia luontuu helposti.

Laura velvoittaa äitiä osallistumaan ihan oikeasti päiväkodin touhuihin, ja niin äiti tekeekin ja oikein antaumuksella mutta siitä seuraakin pelkkää sotkua.

Laura huomaa olevansa mustasukkainen äidistä ja kummasti äiti onnistuu sekaamaan Lauran kaverisuhteitakin pelkällä olemassaolollaan.



Puuhakkaan ja äidille selvästi mieluisan päiväkotipäivän jälkeen äiti ja tytär päättävät sittenkin palava ruotuun: Laura lupaa mennä seuraavana päivänä mieluusti päiväkotiin ja äiti töihin tärkeään kokoukseen.

Ruotsalaiset ovat tehneet aiheesta takavuosina vähän anarkistisempiakin versioita.

Yksi riemastuttavimmista on Siv Widerbergin ja Eva Lindströmin Olipa kerran isä ja äiti (WSOY 1988), jossa lapsen ja aikuisen roolit kiepsautetaan nurin-kurin.

Eräänä aamuna isä ja äiti eivät halunneetkaan herätä ja harjata hampaitaan ja syödä aamupalaa. Lillin ja Lallin matka päiväkotiin venähtää, kun vanhemmat vitkastelevat ja jäävät loiskuttamaan lätäköissä. Vanhemmat eivät halua lähteä töihin vaan viettävät rokulipäivän. Illalla kotonakin lapset joutuvat ottamaan ohjat käsiinsä, kun vanhemmat ovat päivän leikeistä ihan väsyksissä.