Riina Katajavuori, Anne Vasko & Erika Kallasmaa: Onerva kokkaa. 20 sivua. Tammi 2012.Maarit Gunnervall: Retkelle aurinkoon. 20 sivua. Tammi 2012.
Nyt on uusien kollaasipahvikirjojen esittelyn aika.
Aloitetaan kokeellisemmasta ja tekstiltäänkin hämmentävämmästä kirjasta, eli ruoka-aiheisesta Onerva kokkaa –kirjasta.
Kirjassa tutustutaan reipasotteiseen Onervaan, joka on aika lyhytjännitteinen ja puuhasta toiseen sinkoileva pikkutyttö. Kirja esittelee Onervan perhettä erilaisissa arkisissa puuhissa.
Tekstin tavoitteena lienee osoittaa lapsen ehtymätön mielikuvitus ja leikkimisen riemu, mutta lukuisat toisteiset "Onerva tekee – Onerva ei tee" –lauseet tuntuvat vähän päälle liimatulta kikkailulta. Kirja olisi mielestäni tullut vallan mainiosti toimeen kokonaan ilman Riina Katajavuoren tekstiäkin!
Anne Vaskon ja Erika Kallasmaan kollaaseissa on perinteistä paperinleikkuuta, kankaita, esineitä, mutta kuvituksen varsinainen juju on erilaiset ruoka-aineet (esim. spagetit, leivät, vohvelit, keksit, marjat, juurekset) , joista on luovasti muotoiltu erilaisia hahmoja ja kokonaisuuksia.
Lastenkirja kuvastaa aikaansa: 2000-luvun hyvinvointi-Suomessa ei ole ollenkaan tavatonta, että ruoka-aineista tehdään viihdyttäviä lastenkirjoja, eli sananmukaisesti leikitään ruoalla!
Maarit Gunnervallin Retkelle aurinkoon –pahvikirjassa valmistellaan eväsretkeä. Kun mukaan halutaan omenapiirakkaa ja jäätelöä, retkivarusteisiin otetaan tietysti myös jääkaappi ja pitkä sähköjohto! 
Aukeamat vaihtuvat villin assosiaation kautta: pohditaan muun muassa tilannetta, jossa kohdataan metsässä hirvi:
Hirvi jos puskasta kurkkaa/ onko mulla edes tarjota purkkaa?
Ja heti perään todetaan lupsakasti:
Ei retkellä kannata ongelma puida./ Parempi rennosti rallattaa ja uida!
Gunnervall hyödyntää valokuvaa ja tapetteja kollaasikuvituksessaan.
Aivan pienimpien vauvojen katselukirjaksi kuvat ovat liian yksityiskohtaisia.
Retken valmistelut kestävät niin pitkään, että aurinko painuu mailleen ja tyttö luopuu retkiaikeesta.
Gunnervallin riimiruno soljuu notkeasti ja letkeästi.
Takakannessa tekijä kiittää David Mushegainia, jonka runo on innoittanut kirjan syntyyn. (Tällaisia viittauksia viljellään rouva Huun kokemuksen mukaan entistä tietoisemmin. Näin vedotaan nuoriin vanhempiin, joille halutaan viestittää että lastenkirjallisuus on trendikästä ja "ajan hermolla".)
Näiden kahden kirjan ääneenluku- ja katseluvertailussa Kuutin, 4, ja Tuutikin, 2, lahjomaton raati äänesti Gunnervallin kirjan paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti