Katja Krekelä: Romisko: Riepu ja Iso riipijä. Kuvittanut Sanna Sipi. 97 sivua. Gummerus 2012. Tamperelaisen Katja Krekelän sympaattinen lastenromaani Romisko (Gummerus 2011) on saanut jatko-osan, jossa Orpanan ja Rievun isännöimään suvaitsevaan yhteisöön saapuu uusi omapäinen jäsen.
Idyllisen Konikummun pikkukaupungin unelias rauha häiriintyy, kun neiti Hulina Fokstrotin sukkahousut anastetaan pyykkinarulta. Sukkahousurosvon maine kasvaa kaupunkilaisten hätääntyneissä mielissä vallan huimiin mittoihin.
Kaupunkia ravistelee myös Iso riipijä, joka saa ainakin Rievun virittäytymään seikkailuun.
Napasika ja Orpana saavat tuhdin syysflunssan ja niin Riepu saa lopulta seikkailla yksikseen. Riepu löytää Kapteeni Kimalluksen seikkailuja- nimisen kirjan, ja sieltä aarrekartan:
Kapteeni Kimallus lähti matkaan laivalla, jonka nimi oli Kultakala. Muu retkikunta sairastui pian lähdön jälkeen, ja kapteenin oli jatkettava eteenpäin yksin.
Riepu päättää rakentaa itselleen oman laivan vanhasta kylpyammeesta.
Romiskon osto- ja myyntiliikkeeseen tulee yösydännä outo ja omapäinen hiippailija, joka esittäytyy Kupruksi. Kupru on elämän kolhuissa karaistunut maankiertäjä, joka kaipaisi kovasti pysyvää kattoa päänsä päälle.
Riepu suhtautuu Kupruun aluksi varautuneesti, mutta vähitellen hän ymmärtää, että kovat kolaukset ovat katkeroittaneet miestä ja nyt tarvitaan ennen kaikkea luottamusta ja yhteistyön lujittavaa voimaa.
Katja Krekelä on luonut kotikutoisen, viihdyttävän ja sopivasti jännittävän miljöön, jossa leppoisat ja elämäänsä tyytyväiset päähenkilöt asustavat ilman suurempia murheita. Tällaisille sivumäärältään maltillisille seikkailukirjoille on aina tarvetta!
Seikkailun käänteissä vilahtelevat myös varis Mustatakki, Napasika ja haarniskaritari Rudolf Rautakoipi ja papukaija Papattaja.
Kirjassa on neljä Sanna Sipin pikkutarkkaa koko sivun mustavalkokuvitusta, joiden tunnelma on raukea ja pysähtynyt.
Samastumisen kannalta ansiokkaampia ovat kuitenkin toiminnalliset pienet kuvituskuvat, joissa hahmojen särmikkyys pääsee paremmin oikeuksiinsa.
Saturomaanin syksyn värejä hienosti toistava ja tunnelmallinen kansikuva saa lukijan toivomaan värikuvitusta myös itse tarinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti