Suomen Lastenkirjakauppa avattiin Helsingin ydinkeskustaan Simonkadulle likipitäen vuosi sitten. Kuun
vaihteessa Simonkadun kauppa on lopettanut toimintansa ja jatkaa nyt nettikirjakauppana.
Uutisoin kaupan avautumisesta Lastenkirjahyllyssä. Totesin silloin,
kuinka hienoa on, että Suomesta löytyy näinä taloudellisesti ankeinakin aikoina
yhä lastenkulttuuritahtoa.
Suomen lastenkirjakauppa jatkoi Lasten Keskuksen ja Seurakuntien
Lapsityön keskuksen omistaman Lasten Kirjakaupan kunniakkaita perinteitä.
Vuodesta 1977 vuosituhannen taitteeseen Fredrikinkadulla toimineen Lasten Kirjakaupan valikoimiin kuului laajan kirjavalikoiman lisäksi myös kerhoille, kouluille ja päiväkodeille suunnattuja tuotteita – askartelutarvikkeita, pelejä ja leluja. 1990-luvun alkuun asti elettiin kunnissakin vielä lihavia vuosia: päiväkotien ja koulujen kirjavalikoimaan varattiin vuotuiset määrärahat ja hankittiin uutuuksia heti tuoreeltaan.
Vuodesta 1977 vuosituhannen taitteeseen Fredrikinkadulla toimineen Lasten Kirjakaupan valikoimiin kuului laajan kirjavalikoiman lisäksi myös kerhoille, kouluille ja päiväkodeille suunnattuja tuotteita – askartelutarvikkeita, pelejä ja leluja. 1990-luvun alkuun asti elettiin kunnissakin vielä lihavia vuosia: päiväkotien ja koulujen kirjavalikoimaan varattiin vuotuiset määrärahat ja hankittiin uutuuksia heti tuoreeltaan.
Suomen lastenkirjakaupan perustamiseen viime vuonna Simonkadulle liittyi varmasti hippunen hullun-rohkeuttakin, mutta ennen muuta juuri sellaista idealismia, jota lastenkirjallisuuden kenttään mielestäni
kaivattiin. Ehkä siksi toiminnan lakkauttaminen kirpaisee minua myös jollain
henkilökohtaisella tasolla.
Suomalaisen lastenkirjallisuuden kenttää
vaivaa tällä hetkellä sellainen hällä-väliä -asenne. Kustantamot panostavat
mainoseuronsa jo entuudestaan hyvin tunnettuihin ja hyvin myyviin
hittiteoksiin. Jos ns. tavallinen lasten- ja nuortenkirjailija tai kuvittaja
haluaa näkyvyyttä työlleen, sitä
on itse hankittava: tekemällä vaikkapa kirjatraileri tai järjestämällä
kuvitusoriginaalien näyttely – omalla kustannuksella tietenkin. Melko harvalla luovan työn tekijällä on kuitenkaan tähän taloudellisia resursseja ja voimia vielä kirjan valmistumisen jälkeen.
Suuret kirjakauppa- ja tavarataloketjut ovat
karsineet kirjavalikoimiaan. Lastenkirjallisuuden kuluttajat ja ostajat
pystyvät enää harvoin luomaan kokonaiskuvaa koko tarjonnasta. Ja kritiikin ja lastenkirjakeskustelun vähäisyydestä olen natissut jo riittämiin, joten ei siitä enempää tällä kertaa.
Alituinen kiire jäytää myös monia alan
toimijoita. Tuntuu siltä, että monikaan ei enää edes uskalla juuri vilkuilla sivuilleen: jokainen
keskittyy entistä määrätietoisemmin omaan kapeaan työviipaleeseensa.
Yhteen hiileen puhaltaminen ja joukkoliikehdintä hyviksi todettujen
asioiden puolesta ei oikein istu tähän minä-minä-vetoiseen, tulosvastuuta ja
henkilökohtaista menestystä penäävään nykymentaliteettiin.
Suomen lastenkirjakaupasta haluttiin tehdä alan toimijoiden kohtaamispaikka ja yhteyksiä viriteltiin päiväkotien ja koulujenkin suuntaan. Kuvittajat ry järjesti pienessä näyttelytilassa säännöllisesti kuvitusoriginaalien näyttelyitä. Tahtoa ja suunnitelmia oli, mutta asiakkaita ja tulisieluisia yhteistyökumppaneita ei löytynyt riittävästi toiminnan vakiintumiseen asti.
Suomen lastenkirjakaupasta haluttiin tehdä alan toimijoiden kohtaamispaikka ja yhteyksiä viriteltiin päiväkotien ja koulujenkin suuntaan. Kuvittajat ry järjesti pienessä näyttelytilassa säännöllisesti kuvitusoriginaalien näyttelyitä. Tahtoa ja suunnitelmia oli, mutta asiakkaita ja tulisieluisia yhteistyökumppaneita ei löytynyt riittävästi toiminnan vakiintumiseen asti.
valokuvan copyright: Hans-Peter Schütt |
Iloinen uutinen on kuitenkin se, että sama
tila jatkaa kolmen kirjailijan – Johanna Venhon, Seita Parkkolan ja Juuli Niemen
työhuoneena. Tilaan on tarkoitus myöhemmin perustaa myös kirjapuoti ja sen yhtenä
esikuvana on Tampereella sijaitseva Tulenkantajat kirjakauppa (aik.
Runokirjakauppa Kattila). Jo tätä ennen Kustaankadulle on luvassa on runo- ja luentatilaisuuksia, pienimuotoisia
lastenkulttuuritapahtumia ja kirjoituskursseja.
Lastenkirjahylly toivottaa Kustaankadulle iloisia luovuuden ja idearikkauden puhureita!
***
Tänään rouva Huu reissaa Helsinkiin ja päättää työntäyteisen päivän Finlandia-talolla juhlavissa tunnelmissa. Mahdollisten kommenttien julkaisu jää siis huomiseen.
Lastenkirjahylly toivottaa Kustaankadulle iloisia luovuuden ja idearikkauden puhureita!
***
Tänään rouva Huu reissaa Helsinkiin ja päättää työntäyteisen päivän Finlandia-talolla juhlavissa tunnelmissa. Mahdollisten kommenttien julkaisu jää siis huomiseen.
4 kommenttia:
Voi kun kirpaisee. Lastenkirjakauppa oli niin ihana paikka, myös siksi että siellä törmäsi kirjojen tekijöihin.
Isoissa kirjakaupoissa inhoan Top 10 hyllyjä. En minä haluaisi ainakaan ostaa kirjaa sen mukaan kuinka paljon muut sitä ovat ostaneet. Eipä semmoista kannata lahjaksi ainakaan viedä, koska synttärisankari on luultavasti saanut niitä jo muutamankin. Toivoisin kirjakauppoihin Uutuuksia-hyllyä, jossa jokainen uusi kauppaan tuleva kirja voisi olla näkyvillä edes hetken. Tai vaihtuvien teemanayttelyiden hyllyjä. Tai viiden lapsen äiti/opettaja/kuvataiteilija/kirjailija/tms suosittelee -hyllyjä.
Hei!
Kovasti harmillisia uutisia nämä ovat...
Kertookohan muuten jotakin myös se, ettei tätä postausta ole kommentoitu mitenkään eikä myöskään ole noussut missään mitään uutisen tai edes keskustelun poikasta Lastenkirjakaupan lakkauttamisesta? Onko siis enää ihmisiä, joita lastenkirjallisuuden hankintamahdollisuudet ja ylipäänsä sen näkyminen kiinnostaa?
Hieman pessimistiseksi vetää näin positiivisemmankin lanu-ihmisen...
Kiitos Karoliinalle ja anonyymille kommenteista.
Karoliinan uutuuskirjojen nostoidea on mainio, toivottavasti joku aktiivinen kirjakauppias sen täältä poimii!
Olen samaa mieltä siitä, että Lastenkirjakaupan kohtaamispaikka oli hyvä yritys yhdistää hajallaan työskenteleviä alan toimijoita.
Anonyymin tavoin myös rouva Huu oli nuupallaan tämän blogimerkinnän vähäisestä noteerauksesta ja mietti itse tykönään, ovatko lastenkirjallisuuden toimijat jo niin LAMAANTUNEITA, että mikään ei aiheuta enää reaktioita.
Ehkä me nuupahdettiin ja lamaannuttiin tästä uutisesta niin ettei ole voimia kirjoittaa. Luulisin, että tästä kyllä on puhuttu kollegojen kesken.
Toivottavasti kuvittajat keksivät muita hienoja näyttelypaikkoja myös jatkossa. Kirjastot ovat ainakin ollet iloisia näyttelyistä.
Lähetä kommentti