Kirjava
kukko –sarjassa ilmestyneessä Tittamari Marttisen kirjassa Meidän luokka nousukiidossa on vauhtia ja äkkikäänteitä enemmän
kuin kotitarpeiksi. Meidän luokasta kerrotaan myös kirjassa Meidän luokka pipot
vauhdissa (2011).
Tällainen
”koohotus- ja remellyskirjallisuus” liittyy vaiheeseen, jolloin hiljattain
lukemaan oppinut lapsi treenaa lukutaitoaan ahmimalla parhaimmillaan kirjan tai
kaksikin päivässä. Kirjojen juonenkäänteet ja nyanssit eivät välttämättä
tallennu mieleen kovin pitkäksi aikaa, mutta pääasia onkin saada vahvistusta
lukutaidon hallintaan.
Lastenromaaneissa
koulu on edelleen suosittu tapahtumien ja seikkailun miljöö, vaikka varsinaisen
koulunkäynnin kuvaaminen jääkin vähälle huomiolle.
Marttisen Meidän luokassakin on kliseinen, hiukan hömelö ja hajamielinen opettaja, jonka pääasiallinen tehtävä on äimistellä oppilaiden edesottamuksia. Timo Parvelan Ella-kirjojen opettajaan verrattuna tämä Henkka-opettaja rakastaa statistin rooliaan ja vetäytyy mieluiten syrjään oppilaiden tempauksien ristitulessa.
Marttisen Meidän luokassakin on kliseinen, hiukan hömelö ja hajamielinen opettaja, jonka pääasiallinen tehtävä on äimistellä oppilaiden edesottamuksia. Timo Parvelan Ella-kirjojen opettajaan verrattuna tämä Henkka-opettaja rakastaa statistin rooliaan ja vetäytyy mieluiten syrjään oppilaiden tempauksien ristitulessa.
Marttisen
lastenromaanissa on kuusi erillistä episodia, joissa seikkaillaan lentokentällä
vapaaehtoistyössä keräämässä rahaa kehitysyhteistyöhankkeeseen, osallistutaan kaupunkisuunnistukseen,
mennään elokuviin, järjestetään naamiaiset, hoidetaan koiria ja käydään
luokkaretkellä Kajaanissa.
Hyvät käytöstavat unohtuvat usein julkisilla paikoilla, kun hauskanpito karkaa käsistä. Toisaalta toverihenki ja yhteen hiileen puhaltaminen korostuvat luokan vauhdikkaissa edesottamuksissa taajaan.
Nykylasten minäkeskeisyys todentuu havainnollisesti kohtauksessa, jossa oppilaiden pitäisi äänestää luokalle oma luottamusoppilas. Jokainen äänestää itseään, ja lopulta päädytään ratkaisemaan valinta arpomalla!
Hyvät käytöstavat unohtuvat usein julkisilla paikoilla, kun hauskanpito karkaa käsistä. Toisaalta toverihenki ja yhteen hiileen puhaltaminen korostuvat luokan vauhdikkaissa edesottamuksissa taajaan.
Nykylasten minäkeskeisyys todentuu havainnollisesti kohtauksessa, jossa oppilaiden pitäisi äänestää luokalle oma luottamusoppilas. Jokainen äänestää itseään, ja lopulta päädytään ratkaisemaan valinta arpomalla!
Carlos
da Cruzin tarkkapiirteinen karikatyyrimäinen kuvitus sopii oivallisesti
Marttisen äkkikäänteiseen tarinointiin. da Cruzin tyyli muistuttaa Aino
Havukaista ja Sami Toivosta, mutta on silti myös riittävän omaperäinen, ettei
sekaannuksen vaaraa ole.
Kuvituksessa on paljon vauhtia ja sarjakuvamaistakin kerrontaa. Carlos da Cruzin kuvitusta Tittamari Marttisen lastenromaaniin Meidän luokka nousukiidossa (Tammi 2012). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti