keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Värin ja rytmin riemua















Liisa Kallio & Soili Perkiö: Pikku Papun laulut. 32 sivua. Tammi 2012.





Liisa Kallio loi vuonna 2010 uuden energisen ja iloisen lastenkirjahahmon, Pikku Papun, joka on aiemmin seikkaillut kahdessa Tammenterho-sarjan kuvakirjassa. 

Kilpikonna Pikku Papu on saanut mainetta myös lastenlevyn sankarina. Varhaisiän musiikinopettajat ry valitsi Pikku Papun laulut viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi lastenlevyksi.

Pikku Papun laulut on jälleen uudentyyppinen kuvarunokirja, joka ilmentää havainnollisesti vuosituhannen taitteesta lähtien jatkuvasti yltynyttä lastenrunobuumia. 

Kaikki kirjan runot löytyvät takakannen CD-levyltä Soili Perkiön sävellyksinä ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ja Porolahden alakoulun tokaluokkalaisten esittäminä.

Liisa Kallio kokeilee Pikku Papun lauluissa taitojaan ensi kertaa riimirunon tekijänä ja suoriutuu haasteesta kunnialla.


Oma suosikkini on runo ja laulu Muurhaisen muorista, joka ruokkii muurahaiskatraansa. Liisa Kallion kuvituskuva Pikku Papun lauluista (Tammi 2012).
Hänen riimeilleen on tunnusomaista konstailemattomuus ja kupliva iloisuus, jonka kupeessa nostetaan välillä esiin vähän vakavampiakin aiheita. Esimerkiksi runossa Värikäs kansa kuvataan erilaisten hyönteisten melko harmonista rinnakkaiseloa:

– – Me naapureina asutaan,
ystävinä, usko vaan!
Kaikki kirkkaat värit nää
toisiansa täydentää.

Kertun mekko –nimisessä runossa leppäkerttu tuunaa kauhtunutta mekkoaan lähtiessään tanssiaisiin. 

Etanan ennustus –runossa etanan säätiedotus suklaapuurokuuroista menee hiukan pieleen ja kirpun kyläkaupassa myydään mullasta löytyneitä aarteita.


Liisa Kallio päästää lukijan ja kuvan katsojan ruohonjuuritasolle kokemaan pienten hyönteisten ja muiden pikkueläinten elämää. Sekateniikalla toteutettu kuvitus herkuttelee muodoilla ja raikkailla väripinnoilla. Kallion kuvitusta Pikku Papun lauluihin (Tammi 2012).
Pikku Papun laulut on hyvä esimerkki runokuvakirjasta, joka on riittoisa, vaikka siinä onkin ”vain” 15 lyhyttä lorua. 

Kirjailija-kuvittaja Kallio on onnistunut luomaan kokonaistaideteoksen, joka hivelee silmää ja houkuttaa makustelemaan kieltä. Ja kokonaisuuden kruunaa vielä lastenmusiikille koko sydämensä antaneen Soili Perkiön rautainen ammattitaito runojen sävellyksissä.

Ei kommentteja: