Liisa
Kallio loi vuonna 2010 uuden energisen ja iloisen lastenkirjahahmon, Pikku
Papun, joka on aiemmin seikkaillut kahdessa Tammenterho-sarjan kuvakirjassa.
Kilpikonna
Pikku Papu on saanut mainetta myös
lastenlevyn sankarina. Varhaisiän musiikinopettajat ry valitsi Pikku Papun laulut viime vuoden
parhaaksi kotimaiseksi lastenlevyksi.
Pikku Papun laulut on jälleen uudentyyppinen kuvarunokirja, joka
ilmentää havainnollisesti vuosituhannen taitteesta lähtien jatkuvasti yltynyttä
lastenrunobuumia.
Kaikki kirjan runot löytyvät takakannen CD-levyltä Soili
Perkiön sävellyksinä ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ja
Porolahden alakoulun tokaluokkalaisten esittäminä.
Liisa
Kallio kokeilee Pikku Papun lauluissa
taitojaan ensi kertaa riimirunon tekijänä ja suoriutuu haasteesta kunnialla.
Oma suosikkini on runo ja laulu Muurhaisen muorista, joka ruokkii muurahaiskatraansa. Liisa Kallion kuvituskuva Pikku Papun lauluista (Tammi 2012). |
Hänen
riimeilleen on tunnusomaista konstailemattomuus ja kupliva iloisuus, jonka
kupeessa nostetaan välillä esiin vähän vakavampiakin aiheita. Esimerkiksi runossa Värikäs kansa kuvataan erilaisten hyönteisten melko harmonista rinnakkaiseloa:
– – Me naapureina asutaan,
ystävinä, usko vaan!
Kaikki kirkkaat värit nää
toisiansa täydentää.
Kertun
mekko –nimisessä runossa leppäkerttu tuunaa kauhtunutta mekkoaan lähtiessään
tanssiaisiin.
Etanan ennustus –runossa etanan säätiedotus suklaapuurokuuroista
menee hiukan pieleen ja kirpun kyläkaupassa myydään mullasta löytyneitä
aarteita.
Pikku
Papun laulut on hyvä esimerkki runokuvakirjasta, joka on riittoisa, vaikka siinä
onkin ”vain” 15 lyhyttä lorua.
Kirjailija-kuvittaja Kallio on onnistunut luomaan kokonaistaideteoksen, joka hivelee silmää ja
houkuttaa makustelemaan kieltä. Ja kokonaisuuden kruunaa vielä lastenmusiikille
koko sydämensä antaneen Soili Perkiön rautainen ammattitaito runojen sävellyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti