Pitkänhuiskea Sylvi-kirja kiehtoo ja innostaa mielikuvitteluun

Marika Maijala & Juha Virta: Sylvi Kepposen kirjekaveri. 33 sivua. Otava 2012.


Kun kevät vielä antaa odotuttaa itseään, niin luetaan sitten näitä talvisia kuvakirjoja, joita ilmestyikin viime vuonna epätavallisen paljon. 

Sylvi Kepposen kirjekaveri palkittiin viime viikolla Suomen Kirjataiteen komitean vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnalla. 

Marika Maijala  (s. 1974) kuuluu 2000-luvun alussa aloittaneeseen nuoreen ja nopeasti kannuksensa ansainneeseen kuvittajasukupolveen.  Hänet palkittiin jo vuonna 2008 Rudolf Koivu -palkinnolla.

Maijalan naivistiset, pitkäraajaiset ja isopäiset hahmot ovat helposti tunnistettavia. Hän on kuvittanut mm. Tuula Kallioniemen ja Katri Tapolan Karoliina- ja Väinämö-sarjoja sekä useampia Hannu Mäkelän lastenromaaneja. Vuonna 2008 hänelle tarjoutui mahdollisuus rakastetun klassikon, P. L. Traversin Maija Poppasen, uudelleen kuvittamiseen. Yhdessä puolisonsa Juha Virran kanssa hän aloitti Sylvi Kepposesta kertovan kuvakirjasarjan vuonna 2008 ja sarja on nyt karttunut kolmanteen osaansa.

2000-luvun fantasiabuumi näkyy jo kuvakirjoissakin, joissa vaivattomasti siirrytään arjesta satuun tai huimaan seikkailuun. 

On aika kummallista, että lastenkirjan muotokielen suhteen ollaan edelleen Suomessa varsin konservatiivisia: kirjan kantikas, neliömäinen perusmuoto on yhä vakio, vaikka jatkuvasti kehittyvä kirjapainotekniikka antaisi kokeilulle periaatteessa jo rajattomat mahdollisuudet. Tove Janssonin reikäkuvakirja Kuinkas sitten kävikään? on vielä 60 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin anarkistinen, suomalaisessa kirjapainossa toteutettu uskalias kokeilu.

Toisaalta suurin syy lienee kustantajien ja kirjakauppiaiden varovaisuudessa. FILI:n kuvakirjallisuuden viennistä vastaava Tiina Lehtoranta kertoi minulle, että vaikka Marika Maijalan tyyli voisi hyvinkin kiinnostaa maailmalla, niin Sylvi Keppos -kirjojen kohdalla kirjan "vaikea koko" jarruttaa oitis päätöksen tekoa: kuvakirjaa on vaikea laittaa esille hyllyyn sen omintakeisen koon takia.

 Maijala tekee naivistista kuvitusta siinä mielessä, että antaa huutia perspektiiveille ja mittasuhteille. Marika Maijalan kuvitusta Juha Virran tekstittämään kuvakirjaan Sylvi Kepposen kirjekaveri (Otava 2012). 

Sylvi Keppos -kirjasarja vetoaa kuitenkin lapseen juuri kirjojen poikkeuksellisen kapean ja korkean muotonsa vuoksi, samaan tapaan kuin Hanhiemon satuaarre ja Hanhiemon iloinen lipas aikoinaan!               


Pitkän-huiskea muoto oli erityisen perusteltu sarjan avausosassa Sylvi Kepposen pitkä päivä, jossa Sylvin jalat kasvavat niin pitkiksi,  että hän pystyy loikkaamaan avaruuteen asti. Sylvi Kekkosen hukkaretkessä (2010) ollaan jalat visusti maan kamaralla telttaretkellä ja fiilistellään Enska-papan luona kesäisissä retrotunnelmissa. Sylvi Kepposen kirjekaverissa nautitaan runsaslumisesta talvesta.   Näinkin voi idylli lastenkirjassa jatkua, vaikka paksut nietokset ovat käyneet tosielämässä  jo vähän harvinaisemmiksi! 

Impulsiivinen Sylvi ryhtyy kirjeenvaihtoon vastapäisessä talossa asuvan, entuudestaan hänelle tuntemattoman Luka-pojan kanssa. Lukan jalka on kipsissä ja hän katsoo kaihoten huoneensa ikkunasta muiden lasten leikkejä. Kuvituksessa näkökulmaa vuorotellaan hauskasti sisäinteriööreillä ja talvisilla maisemilla. Näin kuvan katsoja samastuu Lukan pitkäveteiseen tunnelmaan. Kirjeessä Sylvi kirjoittaa Lukalle kesäistä satua, johon poika saa keksiä jatkoa. Näin Luka pääsee ensin mielikuvituksen kautta ja lopulta myös konkreettisesti pitkän toipilaskauden paikallaan olon turtumuksesta eroon.

Sylvi ja Luka siirtyvät luontevasti  fantasiaan  yhteisen kuvitteluleikin kautta. Marika Maijalan kuvitusta Juha Virran kuvakirjaan Sylvi Kepposen kirjekaveri (Otava 2012) 

Puu- ja sakuravärit tekevät Maijalan kuvituksesta lapselle helposti lähestyttävän. Maijala käyttää paperikollaasia hyvin niukasti ja lähes huomaamattomasti. Nykyisin muodissa oleva kuvitustekniikka ei näin muodostu itsetarkoitukselliseksi.

Sarjan kahden aiemman osan aukeamien vinjettikirjaimet ovat  tästä uusimmasta osasta nyt hävinneet ja koristeellisuus ilmenee muissa detaljeissa, (esim. pikkulinnut tai tapetin kuviointi). Ruudutus, vaakasuorat linjat ja muut symmetrisesti jatkuvat ornamentit tuovat kuvitukseen ryhtiä ja dynaamisuutta. Maijalan erityismaneerina on katkoa ihmiskehoa epäsovinnaisilla kuvan rajauksilla. 

Kohtaaminen. Kuvan katsoja pääsee mukaan intiimiin kohtaamiseen Luka-pojan pitkällisen toipilasvaiheen jälkeen. Sylvi on kääntänyt selkänsä pois kuvan katsojasta. Marika Maijalan kuvitusta Juha Virran kuvakirjaan Sylvi Kepposen kirjekaveri (Otava 2012).

Sylvi Kepposen kirjekaveri henkii menneen ajan lapsuus-glamouria. Luka kirjoittaa päiväkirjaa, lukee Grimmin satuja ja soittelee preludeja nokkahuilulla. Paikoilleen pakotettu Luka ja terhakka Sylvi muodostavat näin hauskan vastinparin toisilleen.  

Ja rouva Huun sukupolvelle ja sitä edeltäneille kirjasarjan päähenkilö tuo oitis mieleen erään jo edesmenneen valtion päämiehen pienen kulturellin rouvan...

Arvio on ilmestynyt aiemmin Onnimannissa 3/2012, joka oli kuvakirjakritiikkin keskittynyt teemanumero.