Joskus pienen tytön sydän käskee uhmata vaarojakin

David McKee: Veronika. Surullinen tarina tytöstä, joka soitti viulua. Suomentanut Pauli Salmi. 26 sivua. Kustannus-Mäkelä 1987.

Tässä vähän erilainen naistenpäivän teemakirja.

Lastenkirjan perusedellytyksiin kuuluu yhä itsestään selvästi, että sillä on onnellinen loppu.

Tämä neljännesvuosisadan takainen kuvakirja on toki kuriositeetti lajissaan, mutta juuri siksi viehättävä. Kuvakirja kertoo pienen tytön periksi antamattomuudesta ja halusta toteuttaa omia unelmiaan –  vaaroistakin piittaamatta.

Kirja kertoo Veronikasta, joka soittaa viulua. Alku on hankalaa. Ensimmäinen soitonopettaja muuttaa epätoivoissaan Kiinaan välttyäkseen tytön epäsointiselta viulunvingutukselta.

Brittiläinen David McKee tunnetaan Suomessa parhaiten Elmeri-norsusta ja Kuningas Rollosta kertovista kuvakirjoista. Veronika-kirjassa kuvitus herkuttelee interiööreillä ja persoonallisen näköisillä hahmoilla. McKeen kuvitusta kirjana Veronika. Surullinen tarina tytöstä joka soitti viulua (Kustannus-Mäkelä 1987). 

Mutta Veronika ei lannistu ja harjoittelee entistä ahkerammin. Ja sinnikkyyys palkitaan. Pian kaikki Veronikan soittoa kuuntelevat liikuttuvat hänen soitostaan kyyneliin asti.

Suuren levy-yhtiön johtaja ottaa tyttöön yhteyttä ja solmii sopimuksen. Ja pian koko maailma itkee Veronikan levyjä kuunnellessaan.

David McKeen kuvitusta kirjaan Veronika. Surullinen tarina tytöstä, joka soitti viulua (Kustannus-Mäkelä 1987). 

Mutta kuten lapsitähdille käy usein, niin ennen pitkää Veronikakin kyllästyy liian varhain alkaneeseen uraan ja aikataulutettuun elämään. Hän ilmoittaa lähtevänsä viidakkoon, jossa uskoo saavansa olla rauhassa.

Selustatuekseen hän saa pelottomia metsästäjiä, mutta tiikerin, leopardin ja leijonan nähdessään ne puikkivat kiireen vilkkaa pakoon. Ja Veronika on äkkiä aivan yksin.

Veronika ei tästä hätkähtänyt. Rauhallisesti hän kaivoi esiin viulunsa ja alkoi soittaa. Eläimet pysähtyivät kuuntelemaan, mutta ne eivät itkeneet.

Veronika saa viidakon villieläimet kuuntelemaan viulun soittoa aivan lumottuina. David McKeen kuvitusta kirjaan Veronika. Surullinen tarina tytöstä, joka soitti viulua (Kustannus-Mäkelä 1987). 

Viidakon eläimet tanssivat riehakkaasti Veronikan soiton tahdissa. 

Veronika ymmärtää, että hän soittaa nyt eri tavalla, sydämensä kyllyydestä, ja vaikutus onkin aiemman itkun ja liikutuksen sijasta puhdas ilo ja riemu.

Mutta tällä kuvakirjalla on karu loppuratkaisu, jonka jätän viisaasti tässä kertomatta. Sen verran tohdin paljastaa, että se ei sovi heikkohermoisille...

Lopppuratkaisu selittää myös sen, miksi kadut eivät ole täynnä onnellisia ja tanssivia ihmisiä.

Rouva Huu toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille oheisella Ariadna Donnerin ja Maria Laukan 1980-luvulla toteuttamalla kangasprintillä. 


Maria Laukan muistoja kuvasta ohessa:

"1980-luvulla minun oli mahdollista kirjoittaa tuo teksti kuin jatkumona historian pitkään naisten vaitioloon. Se oli omakohtaistakin, vaikka en ole ollut kaikkein eniten vaikenevaa sorttia.

Mutta ajat ovat kyllä muuttuneet. Ei kai suomalainen nainen tänä päivänä vaikene, vaikka ompelee kyllä ristipistoja.

Runo ja Ariadnan piirros syntyivät aikanaan Naisten rauhankalenteriin."