Tänään
rouva Huu suuntaa koko päiväksi Lastenkirjainstituutin järjestämään Kirjakori Special -seminaariin.
Totutun kattauksen sijasta tänä vuonna zuumataan koko 2000-luvun
lasten- ja nuortenkirjallisuutta asiantuntijaluennoissa.
Äänessä ovat Pirkko
Ilmanen, joka puhuu lastenromaaneista otsikolla "Matkalla maailmoihin ja niiden
rajoille: – 2000-luvun
lastenkirjallisuudessa nauretaan aikuisille, etsitään ja löytöretkeillään".
Siri Kolu keskittyy nuortenromaaneihin otsikkonaan "Rajoilla ja kynnyksillä – 2000-luvun
suomalainen nuortenkirjallisuus murroksen kuvaajana".
Satu Grünthalin otsikkona on "Runon lumo –
lasten- ja nuortenlyriikka 2000-luvulla" ja Juli Aerila paneutuu
lukemiskasvatukseen otsikolla "Elämä kiinnostaa – lukemiseen innostamisesta ja
lukuharrastuksesta". Matti
Karjalainen alustaa sarjakuvasta otsikolla "Yhdeksännen taiteen taitajat –
silmäys lasten ja nuorten sarjakuvaan 2000-luvulla ja viimeisenä kuullaan
videoesityksenä tiedekeskus Heurekan syntymäpäivien takia Paula Havasteen
esitys "Mihin lasten tietokirja matkaa?"
Rouva
Huun aiheena ovat kuvakirjat otsikolla "Sovinnainen
vai radikaali, hiljainen vai räväkkä? – uusi moderni kuvakirja etsii vielä itseään
ja lukijoitaan".
Minulla oli
mahdollisuus valita Kirjakorin suunnittelun alkuvaiheessa itseäni eniten
kiinnostava kirjallisuuden alue, ja valinta oli tällä kertaa erityisen helppo tehdä.
Kuvakirjallisuus
on juuri nyt kiinnostavassa murrosvaiheessa – sekä hyvässä että pahassa. Kuva
dominoi lasten ja nuorten elämää myös netissä, mobiililaitteissa ja
mainoksissa. Kuinka kuvakirjat selviävät uusista haasteista – puhumattakaan kuvakirjojen
tekijöistä, kustantajista ja markkinoinnista. Kustannusmaailmassa tapahtuneiden myllerrysten jäljiltä kuvittajien työskentelyolosuhteet ovat muuttuneet. Jo alkuaan haastaavaa tilannetta sekoittavat vielä osaltaan digipohjaisen kuvittamisen uudet haasteet.
Koko kevään ajan rouva Huun työhuoneen lattialla on sananmukaisesti lainehtinut
kuvakirjoja.
Niitä on kertynyt myös korkeisiin, huojuviin kasoihin, jotka
romahtelevat välillä kovalla rytinällä.
45 viiteen minuuttiin
pitäisi koota reilun 13 vuoden ajalta edustavia helmiä sekä kotimaisesta että käännetystä kuvakirjatarjonnasta, havainnollistaa laajoin kaarin
trendejä, tulevia muutoksia ja ennen muuta puhua täysipainoisen, kuvan ja
tekstin osalta balanssissa olevan kuvakirjan puolesta unohtamatta sitä tärkeintä: sekä lapsen että aikuisen visuaalissti kylläiseksi tekevää kuvakirjataidetta.
Rouva
Huun mottona on lasten lukemiskasvatuksessa ollut hokea, että lasten täytyy
pienestä pitäen saada KAHLATA KIRJOISSA: kirjoja on oltava saatavilla missä
tahansa – kotona, päiväkodissa, mummolassa, kummilassa, hotelleissa, junissa, lentokoneissa ja kaikissa
julkisisssa tiloissa! Vain siten mahdollistetaan lapsen ja kuvakirjan
kohtaaminen.
Suurin
kynnyskysymys on pardoksaalisesti tällä hetkellä se, kuinka kuvakirja löytää
lukijan ja ostajan luokse.
Kirjakauppaketjut
ovat vähentäneet valikoimaansa, eilisen uutisoinnin mukaan kirjastojen
kirjanhankintamäärärahat ovat niukentuneet ja myös lastenkirjojen myynti oli
viime vuonna laskusuunnassa.
Ja kun tähän yhtälöön vielä lisätään vanhempien
paineet kotona ja työpaikoilla, niin lapsen ja kuvakirjan kiireetön kohtaaminen
on entistä haastavampaa.
Perinteiseen
tapaan rouva Huu on pyrkinyt raportoimaan heti tuoreeltaan kirjakorin antia,
mutta tänä vuonna Lastenkirjahyllyn raporttia joutuu odottamaan pitkälle toukokuun
puolelle asti, sillä Kirjakori Special -seminaari järjestetään identtisenä myös
Joensuussa ja Keravalla. Eli kaikki kiinnostuneet voivat ilmoittautua vielä näihin
tilaisuuksiin.
4 kommenttia:
Meillä kyllä lattiat näyttää aika usein juurikin tuolta. Että kuvakirjoissa kahlataan. Hienoa kuulla, että sillä on myönteisiäkin puolia!
Onnea esitykseen Rouva Huu! Ja kiitos tuosta sympaattisesta Lastenkirjalattia-kuvasta. Huomaan, että Rouva Huukin on mukana trendissä, jossa uskalletaan näyttää sitä arkisinta arkea, ei sliipattuja lavastuksia.
Hyvä, kun kehotat kahlaamaan kirjoissa!
Aina ei tarvitse yrittääkään siivota... Samanlainen kirjameri kuin kuvassasi lainehtii sekä oman sänkyni että molempien lasteni vuoteiden vieressä.
Kiitos Liinalle, Pepitalle ja Milalle tsemppauksesta, mitä tulee noihin kirjoilla laatoitettuihin lattiapintoihin.
Ainoa huono puoli tällaisessa työhuoneen ajoittaisessa kaaoksessa kiivaimman työn aikana on se, että joskus joudun nöyrästi menemään lähikirjastoon lainaamaan lastenkirjan, jonka tiedän kyllä olevan jossain työhuoneen uumenissa tai kodin kirjahyllyn kätköissä.
Lähetä kommentti