1. luukku: Että osaakin olla jännittävää

Ulf Stark & Eva Eriksson: Suuren metsän joulu. Suomntanut Kati Walli.  Graafinen suunnitelu Pia Hinnerud. 101 sivua. WSOY 2014.

Lastenkirjahyllyn perinteisen joulukirjalenterin ensimmäisessä luukussa luetaan tänään ruotsalaisten konkarien, Ulf Starkin ja Eva Erikssonin joulutunnelmointikirja, josta riittää iloa koko joulun odotukseen.

Suuren metsän joulussa on nimittäin 25 lyhyttä lukua eli kirjaa voi lukea joulukirjakalenterina. Tarinassa virittäydytään äkeän tontun ja metsän eläinten, eritiyisesti kaniiniperheen, jouluvalmisteluihin.

Ruotsalaisessa jouluperinteessä tontuilla on joulupukkia isompi rooli joulun keskeisinä toimijoina. Kire on vanha ja äkäinen kotitonttu.

Kire tekee kierroksen talossa joka päivä, vaikkei sielä asu enää ketään – ei ole enää asunut viiteenkymmeneen vuoteen. Kire tarkastaa, että kaikki on niin kuin pitää. Hän koemakaa sängyt, koekiskoo rullaverhoja ja koeratsastaa tytön huoneessa tönöttävän keinuhevosen. Se onkin hommista hauskin.

Kotitontulla on paljon velvollisuuksia, yksi tärkeimmistä ja hankalimmista
on vetää vanha seinäkello. Kesken tämän puuhan tonttu havahtuu nurkasta kuuluvaan surinaan. Eva Erikssonin kuvitusta Ulf Starkin tekstiin satukuvakirjaan Suuren
metsän joulu (Tammi 2014). 

Viimeinen velvollisuus on vetää seinäkello. Kesken tärkeän toimituksen tonttu kuulee nurkasta pörinää. Kimalainen on takertunut hämähäkin verkkoon. Äreän olemuksensa alla Kire on selvästi iloinen saatuaan autioon taloon itselleen vähän seuraa. Tonttu hoivaa kimalaista parhaan taitonsa mukaan.

Tuuli tempaisee Kiren punaisen tonttulakin ja tumput matkoihinsa. Tuulen vietäväksi lähtee myös talon ja tontin myyntikyltti, jota ajan hammas on jo vähän syönyt. Kyltissä lukee ”Tarjoa! Hieno tont”.

Eva Erikssonin kaniinien koloon tekisi mieli päästä kyläilemään. Niin kotoisalta
siellä näyttää! Eva Erikssonin kuvitusta Ulf Starkin tekstiin satukuvakirjaan Suuren
metsän joulu (Tammi 2014).   

Neljännessä luvussa siirrytään seuraamaan kaniiniperheen elämää. Iina ja Niki löytävät tontun myssyn, lapaset ja kyltin. Pikku kaniineille joulu on vielä tuntematon asia, mutta kyltti herättää heissä heti hämmennystä. Metsän viisas pöllö kertoo heille mitä kyltissä lukee, ja tämä tieto käynnistää kaneissa mittavat valmistelutoimenpiteet tontun saapumisen varalle. 

Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kokoelmasta löytyvän Kuusi-kertomuksen tapaan kanitkin ajattelevat, että tontulle pitäisi nyt tarjota hulppeat puitteet ja tarjoilut, jos sellainen sattuisi heidän kotikolonsa liepeille tulemaan. Joulun syvemmästä merkityksestä kaneilla ei ole mitään ennakkokäsitystä.

Tässä vaiheessa tonttu ei vielä ole kovin innostunut odottamattomien kaniinien
vierailusta. Tonttulakin virkaa toimittaa vanha virttynyt villasukka. Kimalaisella on
lokoisat oltavat pienessä pahvilaatikossa. Eva Erikssonin kuvitusta Ulf Starkin tekstiin kuvasatukirjaan Suuren metsän joulu (Tammi 2014). 

Eva Eriksson on kuvittanut lukuisia kanitarinoita, joista Suomessakin tunnetaan  Ulf Nilssonin tekstiin pohjautuvat Minä ja pikkusiskoni Kukkakaali eli päivä kanikukkulalla (Tammi 1983) ja muut Pikkusisko kaniini -kuvakirjat. Eriksson onnistuu luomaan kaniineista valloittavia persoonia. Hänellä on myös kadehdittava taito luoda erilaisia viihtyisiä miljöitä: olipa kyse sitten ahtaasta kaninkolosta tai tontun asumuksesta. 

Iina ja Niki lähtevät etsimään tonttua ja löytävät viimeisillä voimillaan Kiren luokse. Kire tuo kaniinien kaipaaman joulun hartauden niiden pesäkoloon ja koko metsän eläimille. Ja tontun äkeä mielialakin näyttää viimein lauhtuvan yhteisessä joulunvietossa.