Jatketaan
vielä lapsen kaikkivoipaisuuden ja kyltymättömien fantasioiden äärellä.
Aiemmin
Lastenkirjahyllyssä esillä olleissa Paula Norosen Supermarsu ja lasten
valtakunta- ja Tohtori Gormanderin Lastentarha Kanuuna –lastenromaaneissa
kapinan yksi keskeinen ainesosa liittyi ruokaan.
Malla
ja namigaattori –kuvakirjan äärellä ei voi kuin ihmetellä, että herkuttelusta
ja karkkiövereistä ei ole tehty kovinkaan paljon menestyneitä lastenkirjoja.
Lajityypin lyömätön klassikko on tietysti Roald Dahlin Jali ja
suklaatehdas. Ja kansansatujen puolelta makeannälkäisten klassikko on
tietysti Grimmin veljesten nimiin kirjattu Hannu ja Kerttu.
Harvoin lastenkirjan sankarilla on yhtä laveaa ilmerepertuaaria kuin Mallalla! Antti Huovisen kuvitusta Nina Linnovaaran kuvakirjaan Malla ja namigaattori (Myllylahti 2016). |
Lapsen
arjesta ammentava Nina Linnovaaran teksti on reippaasta liioittelusta ja lapsen fantasioinnista
huolimata melko sovinnainen.
Malla niskuroi ruuan kanssa. Isän tekemä makaronilaatikko ei kelpaa, ja
pikkuveli Matti on pian kapinassa mukana. Lapset eivät malta odottaa
karkkipäivää, vaan haluavat herkkua heti, kauhalla ja kahmalokaupalla!
Malla
sivaltaa uhmassaan myös äitiä, ja kertoo että hän kyllä tietää äidin
säilyttävän suklaata pakastimessa ja syövän sitä salaa! Isää naurattaa ja
äidin posket punottavat.
Malla menee jurottamaan sohvalle ja taitaa
siihen lopulta nälissään nukahtaa.
Mallan asialleen omistautuminen näkyy myös asiaankuuluvissa varusteissa, mm. suojakypärässä.Antti Huovisen kuvitusta Nina Linnovaaran kuvakirjaan Malla ja namigaattori (Myllylahti 2016). |
Unessa
Malla rakentaa namigaattorin, joka suoltaa kaikkia Mallan herkkukarkkeja. Malla
rakentaa jopa karkkitalon, jossa kaikki on tehty herkuista:
Lattiaksi käy toffeematto. Sohviksi sopivat vaahtokarkit. Avaarioon sujautan salmiakkikaloja. Vesijohdot lakunarusta. Kylpyvedeksi mansikkamehua.
Lopulta
Malla herää siirappisen
makeasta unestaan. Ja eikös se makaronilaatikkokin lopulta maistu oikein
hyvältä!
Mallan unessa myös isä, äiti ja pikkuveli pääsevät osallisiksi karkkitulvasta. Antti Huovisen kuvitusta Nina Linnovaaran kuvakirjaan Malla ja namigaattori (Myllylahti 2016). |
Antti
Huovisen värikylläisen sävykäs akvarellikuvitus on rotevaa ja visualisoi komeasti lapsen äärimmäisiä pidäkkeettömään herkutteluun liittyviä unelmia.
Huovisen robusti tyyli tuo etsimättä mieleen norjalaisen Stian Holen
kuvakirjat, joissa lapset esitetään rumina ja suurisuisina, mutta silti
omituisella tavalla kiehtovina ja jopa sympaattisina persoonina.
Valkoinen tausta tosin syö vähän kuvien vivahteita ja yksityiskohtia.
Huovinen (s. 1972) on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta kuvataiteilijaksi ja asuu Vehmaalla. Hän on työskennellyt lasten parissa yhteisötaiteilijana ja kuvittanut oppikirjoja. Malla ja namigaattori on ensimmäinen lastenkirjakuvitus.
Nina Linnovaara (s. 1974) asuu
Valkeakoskella ja hän on aiemmin työskennellyt käsikirjoittajana Salatut elämät
-sarjassa vuosina 2002–2011. Lastenkirjailijana hän on entuudestaan tuttu Katti-Dave ja isäntänsä
herra J –kuvakirjasta, jonka Pekka Rahkonen on kuvittanut. Lisäksi hän on kirjoittanut Salatut
elämät -tv-sarjaformaattiin liittyvän nuortenkirjan Sofia ja salaisuuksien
kevät (WSOY 2008).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti