Kalisevat luurangot höystävät lasten kesäretkeä

Tiina Hautala: Leikkisä luuranko: seikkailu saaristossa, kuvittanut Suvi Kari, 38 sivua, Haamu kustannus 2015.

Tiina Hautala: Stammande dödskallen: ett äventyr i skärgården, ill. Suvi Kari, översättning Yvonne Hoffman, Haamu kustannus 2015.

Lastenkirjakustantamisen monipuolisuus havainnollistuu hyvin vaasalaisen Haamu kustannuksen kustannusprofiilissa.

Se on nimittäin erikoistunut aavetarinoihin, outoihin juttuihin ja kauhuun. 

Kotisivujensa mukaan ”Haamu tarjoaa hämäriä lukukokemuksia kaikenikäisille”. Haamu kustannus tekee kunniaa Pohjanmaan ja Vaasan rikkaalle aavetarinoiden perinteelle.

Leikkisä luuranko on monen lajin hybridi. Siinä on piirteitä kuvakirjasta, tietokirjasta, lastenromaanista ja askarteluoppaasta. Sinänsä hauskat ja toiminnalliset puuhavinkit sopivat hyvin innostamaan kirjaa lukevia lapsia heittäytymään tarinan vietäväksi, mutta puuhaosion olisi voinut sijoittaa vasta tarinan jälkeen, jotta tarinan intensiteetti ei olisi kärsinyt.

Saagan ja Veikon löytämä pääkallo ei ollut lainkaan yhtä vitivalkoinen kuin muiden lasten löytämä lelukaupan leikkipääkallo! Suvi Karin kuvitusta Tiina Hautalan tekstiin lastenkirjassa Leikkisä luuranko: seikkailu saaristossa (Haamu kustannus 2015).

Saaga ja Veikko osallistuvat interaktiiviseen lasten teemapäivään, joka suuntautuu Majakkasaarelle. Lasten pitää ratkoa reitin mittaan erilaisia sanallisia tehtäviä löytääkseen lopulta pääkallon.

Saaga ja Veikko lähtevät välillä omille teilleen, ja tekevät vähän erikoisemman löydön. Kummittelevan luurangon käänteisestä sanajärjestyksestä syntyy pikantilla tavalla vanhanaikainen tunnelma:

Luuranko lysähtää kiven päälle istumaan, solisluut painavat ja selkäranka kääntyy alakuloiselle kaarelle. 

–  Me näimme hautapaikan! Mutta miksi et lepää rauhassa? Kysyy Saaga ja taputtaa luurankoa olkaniveleen. 

–  Kevättulva kroppani kauaksi kuljetti. Kalloni kurja kummittelemassa kulki. Kulki kevään, kulki kaksisataa. Kulki kevään, kulki kaksisataa. Kerran kulkija kuiskeeni kuuli. Kantarellin kulmiltani kahmaisi. 

–  Luusi ovat varmasti yhteishaudassa, innostuu Veikko. 

–  Koitatko kalmoa kunnioittaa, kallon kehoonsa kuljettaa? 

– Me autamme sinua, kuiskaavat Saaga ja Veikko.

Suvi Karin akvarellikuvitus vaikuttaa vähän amatöörimäiseltä. Askartelu- ja toimintavinkkien kuvitus toimii koko sivun kuvituskuvia paremmin, johtuen myös selkeämmästä ääriviivasta ja tarkemmasta aiheen rajauksesta.

Suvi Kari (s. 1981) on lähtöisin Vaasasta ja asuu nykyisin Sipoossa. Hän työskentelee kuvittajana ja graafisena suunnittelijana. Kari on kuvittanut myös kaksi aiempaa Saaristoseikkailu-sarjassa ilmestynyttä lastenkirjaa Jättiläisen jalanjälki ja Kivikkosaaren kummitus ovat ilmestyneet Österbottens hantverkin kautta vuosina 2012 ja 2014.

Askartelu- ja puuhavinkit on kuvitettu tarinakuvitusta selkeämmin. Suvi Karin kuvitusta Tiina Hautalan tekstiin lastenkirjassa Leikkisä luuranko: seikkailu saaristossa (Haamu kustannus 2015).

Kautta rantain asiaan vihkiytymättömälle lukijalle selviää, että kirjan tapahtumat sijoittuvat oikeille paikoille, joilla on värikäs Suomen sodan aikainen historia. Paikallisuutta olisi voinut sisään kirjoittaa kirjaan enemmän ja kartta olisi innostanut myös kesämatkailijoita paneutumaan alueeseen. 

Aikuinen lukija innostuu oitis maininnasta, että Majakkasaaren eli Valassaarten majakan on suunnitellut sama arkkitehti kuin Pariisin Eiffel-tornin!  

Leikkisä luuranko -kirja puhuu myös rivien välissä Suomen ainoan luonnonperintökohteen, Merenkurkun saariston, herkän luonnon puolesta.

Ruotsinkielisen käännöksen kirjasta on tehnyt lasten- ja nuortenkirjailijana hyvin tunnettu Yvonne Hoffman. Hän on myös omassa tuotannossaan tuntenut viehtymystä kummituksiin ja mystisiin seikkailuihin (esim. Pojken i dimman och andra skymningsberättelser, Schildts 2006).