Elina Komulainen & Mirka Tuovinen (tarina) ja Kristiina Haapalainen & Sami Vähä-Aho (kuvitus): Mekon matka, 36 sivua, Sitruuna 2020.
Mekon matka kiinnosti minua ensin omintakeisen nimensä vuoksi.
Sitten kiinnitin huomiota kuvakirjaksi epätavanomaisen suureen tekijäjoukkoon, jonka taustoja ja kuvakirjan alkuideaa Elina Komulainen avaa kustantamon blogissa.
Komulainen työskentelee sanataideohjaajana Pohjois-Savossa Sanataidekoulu Aapelissa ja neuvolapsykologina Ylä-Savossa. Hän on aiemmin julkaissut omakustanteena kaksi lastenkirjaa.
Mirka Tuovisella on Varpaisjärvellä ekologisiin vaatteisiin keskittynyt yritys Mirka Pukine. Tuovinen on ommellut kuvakirjan pääosassa olevan tytön mekon, joka näkyy valokuvakollaasielementtinä Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvituksessa. Heidät tunnetaan entuudestaan sisustus- ja paperituotteita suunnittelevasta Polka paper -studiosta.
 |
| Ompelijan tekemä mekko on valmis maailmalle. Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). |
Se puhuu kauniisti kierrätyksen ja ekologisen kuluttamisen puolesta. Kirjan kantava idea muistuttaa paljon Liisa Lauerman Tilkkutarinoita (Warelia 2020), joka on arvioitu aiemmin Lastenkirjahyllyssä
Pienen kustantamon ensimmäinen kotimainen kuvakirja on visuaalisesti freesi.
Sen pelkistetty pastellinen tyyli ja miljöö tuovat mielleyhtymiä eteläiseen Eurooppaan, ja juuri sinne, Italiaan ja Roomaan, kirjan keskeiset tapahtumatkin sijoittuvat, vaikka liikkeelle lähdetäänkin koto-Suomesta.
 |
| Tuuli tempaiseen mekon parvekkeelta. Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). |
Vuokko-tytölle ostetaan musiikkikoulun kevätsoittajaisiin uusi mekko: se ”sopii Vuokolle kuin nonparelli jäätelöannoksen päälle!”
Perhe lähtee kesälomamatkalle Roomaan.
Lempimekko pakataan tietysti mukaan ja Vuokko pitää sitä aina päällään.
 |
| Kuvituksessa varioidaan rohkeasti taustoja, tässä on päädytty kokonaan valkoiseen taustaan tunnelman rauhoittamiseksi. Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). |
Äiti ripustaa mekon pesun jälkeen hotellin parvekkeelle, mistä se lentää tuulen mukana hukkaan. Vuokko on murheissaan.
Mekko päätyy italialaisille kaksostytöille, joiden on vaikea päättää, kumpi saa sitä käyttää. Tappelun nujakassa mekko repeää. Vuosia myöhemmin Vuokko ja mekko kohtaavat Roomassa jälleen…
 |
| Tunteellinen jälleennäkeminen havainnollistuu hauskasti. Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). |
Mekon matkan tarinaan ja kuvitukseen punoutuvat kauniisti ajan kerrostumat.
Kuvakirjan avulla voi avata lasten kanssa keskustelua kierrrätyksestä ja kestävästä kehityksestä. Jonkun toisen aiemmin käyttämässä vaatteessa on muistoja, patinaa ja pehmeyttä, jota ei uudenkarheasta ostovaatteesta löydy.
Mekon matka on myös oodi persoonallisen pukeutumisen ja käsityönä tehdyn uniikin vaatteen puolesta.
 |
| Italialaisen rantaelämän eleganssia. Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta lina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). |
Design-ammattilaiset ovat ottaneet huomioon kirjan visuaalisen ilmeen suunnittelussa kuvakirjaformaatin tarpeet ja lapsen kuvan tulkkina. Lopputulos on pelkistyksestä ja yhtenäisten väripintojen suosimisesta huolimatta elävä ja tuore.
Elina Komulainen hyödyntää tarinassa hauskasti italialaista Tiritomba-kansansävelmää kirjan punaisena lankana. Sauvo Puhtilan suomennosta on mukailtu kirjan juoneen sopivammaksi.
Sitruuna Kustannus on vuonna 2007 perustettu yleiskustantamo, joka julkaisee kotimaisia kauno-, tieto- ja lastenkirjoja sekä käännöskirjallisuutta.
2 kommenttia:
Olipa kauniisti kirjoitettu Mekon matka -kirjasta. Minua puhuttelee mainittujen teemojen lisäksi kirjassa kauniisti kuvattu zeniläinen asenne ”ei hyvä, ei paha”. Asiat eivät ole joko hyviä tai huonoja. Kirjassa aluksi on kaunis pöytäliina. Rakkaaseen liinaan tulee tahra, mutta ei huolta. Kankaasta voi tehdä mekon ja mekosta tuleekin kaunis ja rakastettu. Mekko katoaa yöllä, mutta sekin osoittautuu iloksi italialaisille kaksosille. Mekko repeää kahtia, mikä voisi ainakin olla paha, mutta kankaasta syntyykin ihana nukke ja leija. Ilo ja onni muuttavat muotoaan, eivätkä ne ole tavaroissa. Saamme kokea näitä tunteita erilaisten hetkien myötä ja oleellista on irtipäästäminen.
Hurjan hieno analyyttinen luenta! Kiitos.
Lastenkirja on parhaimmillaan hyvin ulokkeinen ja siitä riittää ammennettavaa eri elämäntilanteisiin.
Lähetä kommentti