14. luukku: Unohda söpöt tonttukylät ja tiukujen helinä

Timo Parvela: Varjot 2: Auroria, kuvittanut Pasi Pitkänen. 155 sivua. Tammi 2022. 

 

Timo Parvela: Varjot 3: Krampus, kuvittanut Pasi Pitkänen.  149 sivua. Tammi 2022.

 

 

Kuvittele tonttukylä. Kuvittele söpöt pikkumökit, joiden ikkunat ovat kuurassa ja räystäslaudat on koristeltu jääpuikoin. Kuvittele savupiipuista kohoavat lumivalkoiset savuhattarat. Kuvittele pääkatua astelevat touhukkaat ja punaposkiset tontut ja ahkiota kiskovat porot. Kuvittele tiukujen helinä ja ikuisesti soivat joululaulut. Ja sitten unohda se kaikki. Se on vain satua.

 

 

Varjot-trilogian ensimmäinen osa Helähdys jäi viime vuonna piinaavan jännittävään kohtaan. 

 

Avausosassa 13-vuotias Pete pelasti uhrautumisellaan vakavasti sairaan Saran varmalta kuolemalta. 

 

Kakkos- ja kolmososassa Pete päätyy Saran kanssa uusiin haasteisiin, jotka ovat kaukana pojan tavallisen arjen ongelmista, kuten bluetoothin pätkimisestä kuulokkeissa.

 

Sara ja Pete lähtevät Auroriaan, maahisten ja tonttujen valtakuntaaan, saadakseen takaisin sielunsa, jotka pahanilkinen tonttu on heiltä vienyt. Sielut on säilötty kulkusiin.

Perinteistä Lapin joulukuvastoa toki löytyy, mutta huomio
kiintyy tässäkin katseeltaan maanisen näköisiin hirviin,
jotka vetävät vimmaisesti rekeä. Pasi Pitkäsen kuvitusta
 Timo Parvelan fantasiramonaaniin Varjot 2: Auroria (Tammi 2022). 

Kumppanikseen he saavat jo avausosassa esiintyneen Uuditin, tytön, joka kantaa suonissaan sekä tontun että menninkäisen verta. 

Aurorian valtakunnassa asuu myös Kaikkein vanhin eli joulupukki. 

Aiemmin maahan pääsi vapaasti kulkemaan, mutta nyt portteja on enää yksi, ja sitäkin kontrolloidaan tarkasti. Auroriaa hallitsee Varjoruhtinas eli Krampus. 

Tonttujen ja maahisten välit ovat tulehtuneet ja valtakunta on sekasorron tilassa. Varjoruhtinas haluaa anastaa vallan Tonttukillalta. 

 

Pete ja Sara istuvat hiljaa. Sara tunnustelee nutun alla tuntuvaa kulkusta, jonka lämpö säteilee koko kehoon. Ympäröivä luminen metsä on mykistävän kaunis ja kimmeltävä. He ovat kuin sadun lapset matkalla tapaamaan joulupukkia, hyvyyden lähettilästä. Silti hänen olonsa on oudon levoton. Aivan kuin kulkunen sykkisi lämmön lisäksi vielä jotain muutakin. 

 

Joulupukin muistikirjan osuudet on painettu ruskeaksi toonatulle paperille. Ne selkeyttävät ja taustoittavat osaltaan tapahtumien kulkua, joskin runsas vuoropuhelu ei tunnu aivan uskottavalta muistikirjan aineistoksi.

 

Trilogian päätösosassa seikkailu  jatkuu Saran ja Peten kotikaupungissa ja Auroriassa. 

Kummassakin todellisuudessa on omat vastakkainasettelunsa. 

Peten vanhemmat ovat mukana politiikassa ja kannattavat Ihmisten puoluetta, joka vastustaa maahanmuuttajia. 

 

– Pääkaupungin vapaamieliset puhuvat ilmaston-muutoksesta. He pelottelevat teitä pandemioilla ja jäätiköiden sulamisella. Älkää kuunnelko heidän valheitaan. Eivät ne ole meidän murheitamme eivätkä edes totta, ja vaikka olisivatkin, emme me niille ongelmille kuitenkaan mitään voi. Minä ja puolueeni kerromme teille oikean totuuden. Sellaisen totuuden, jonka te voitte hyväksyä, joka miellyttää teitä. Kaikki ongelmamme johtuvat muualta tulleista, ne ovat muualla syntyneitä ongelmia, muiden ongelmia, ja se on totuus. Siksi olemme ryhtyneet toimenpiteisiin. Täten minä kaupungin pormestarina julistan, että tästä lähtien uimahalleissa, kouluissa ja terveysasemilla otetaan käyttöön pakolaisten omat vuorot.

Peten isän vaalipuheet tuntuvat kylmääviltä rinnastuessaan tosielämän poliittisiin, tulevia eduskuntavaaleja pohjustaviin linjanvetoihin.

 

Peten, Saran ja Uuditin yhteistyöllä selätetään pitkään jatkunut sekasorto Auroriassa ja puututaan köyhien ja rikkaiden väliseen juopaan ja eriarvoisuuteen.  

 

Pasi Pitkäsen karmaisevalla Varjoruhtinaalla
on kippurasarvet ja tyhjä katse. Pasi Pitkäsen
kuvitusta Timo Parvelan fantasiaromaaniin
Varjot 2: Auroria (Tammi 2022).  

Timo Parvelan fantasiaseikkailun tummat juonteet  hyvyyden ja pahuuden välisine kamppailuineen vievät lukijan todella syviin vesiin.  

 

Trilogian ensimmäisestä osasta on tehty kustannussopimuksia – tarjouskilpailuiden kautta – Saksaan, Hollantiin, Tanskaan, Venäjälle ja Viroon. 

 

Pasi Pitkäsen kuvitusta ei ole aivan yhtä paljon kuin Timo Parvelan yhdessä norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa toteutetussa Kepler62-sarjassa. 

Pitkäsen graafinen ja tylyn-räyhäkkä tyyli vetoaa varmasti tietokonepelien koukuttamiin esiteineihin. 

Aikuinen nauttii Parvelan tavasta sommitella vaihtoehtoisia myyttejä  sekä viittauksista maailmankirjallisuuteen aina J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -teosta myöten.

 

Trilogian osat ovat  ilmestyneet noin vuoden aikana. 

Hieman yli 10-vuotiaiden lukijoiden kannalta olisi voinut olla paikallaan julkaista teos itsenäisenä fantasiaromaanina. 

Kolmeen osaan pilkottu monivaiheinen seikkailu lukuisine sivuhenkilöineen olisi voinut näin pysyä paremmin hallinnassa.