Valtaosa Finlandia-ehdokkaista entuudestaan hyvinkin tuttuja tekijöitä

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat on julkistettu hetki sitten.

 

 

Siiri Enoranta: Kesämyrsky, WSOY  

"Kipua, kaipausta ja kilpailua käsittelevä romaani hurmaa lukijan loisteliaalla ja notkealla kielellään. Sen nostalgiaa ja futurismia yhdistelevä maailma vie lukijan mukanaan pohtimaan kulisseja, petollisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Synkät ja valoisat sävyt muodostavat kokonaisuuden, joka muistuttaa kesäistä myrskyä".

Kesämyrskyn arvion voit lukea Lastenkirjahyllystä.

 

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla, Otava 

"Riemastuttava kuvakirja osoittaa, kuinka näennäisesti arkiset asiat voivat tosiasiassa olla jännittäviä seikkailuja. Teoksen kertomus on täynnä huumoria, joka tarjoaa iloa ja uusia näkökulmia maailman tarkasteluun kaikenikäisille lukijoille. Rikkaan kuvituksen yksityiskohdat ovat lahja, jonka lukija saa jokaisella lukukerralla uudestaan".

 

Katri Kirkkopelto: Molli ja maan ääri, Lasten Keskus 

 

”Hellyttävä matkakertomus seikkailusta, joka ei vie liian kauas. Onneksi viisaat jalat osaavat aina tuoda takaisin kotiin. Upea kuvakirja matkakuumeesta, koti-ikävästä, itsensä voittamisesta ja tärkeistä ystävistä kietoo kuulijansa sadun usvaan.”

Meri Luttinen: Myrskynsilmä, WSOY

”Esikoiskirjailijan muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvan seikkailun taidokas kerronta imee mukaansa ensi riveiltä alkaen. Päähenkilö Kainu oppii näkemään erityisyytensä ja ottaa paikkansa mahtavimpana tietiänä viiteensataan vuoteen. Kirjan kieli on vivahteikasta. Tarina on eheä ja vetävä kokonaisuus, joka pitää lukijan otteessaan.”

Myrskynsilmä on arvioitu Lastenkirjahyllyssä

 

Anja Portin: Radio Popov, kuv. Miila Westin, S&S 

”Lämmin seikkailutarina kertoo yksinäisistä lapsista, joiden huolet joku kuitenkin kuulee. Kirjassa on klassisen saturomaanin aineksia ja sympaattinen kertojanääni. Keksijä Popovin radio luo toimivan kehyksen tarinalle, jossa hylätyt lapset ryhtyvät auttamaan toisiaan.”

Radio Popov on arvioitu Lastenkirjahyllyssä

Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Otus opus. Runoa ja totta pienistä eläimistä / Zoologipoesi. Smådjur i toner, musiikki Petri Kumela, översättning Annika Sandelin, Otava / Förlaget. 

”Oivaltavat, yllättävät ja rytmikkäät riimit havainnollistavat erilaisten otusten ominaisuuksia taidokkaasti. Raikas ja ilmeikäs kuvitus esittää lorujen otukset erilaisina yksilöinä ja hyödyntää suuret aukeamat kokonaisuudessaan. Otuksista kerrotut faktat ovat kiinnostavia poimintoja eläinmaailmasta ja muodostavat runojen kanssa tasapainoisen kokonaisuuden.”

 

 

Palkintoraatiin kuuluivat Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen (pj.),  Aku Ankka -lehden päätoimittaja Aki Hyyppä ja yleisen kirjallisuuden opiskelija Johanna Valjakka. 

 

Voittajan valitsee näyttelijä, imitaattori, koomikko ja juontaja Christoffer Sandberg.

                                                        * * * * *

 

Lasten ja nuorten Finlandia-raadin ehdokaskattauksessa on jälleen monipuolinen valikoima uutuuksia.

 

Mukana on poikkeuksellisen paljon useamman kerran ehdolla olleita ja entuudestaan hyvinkin tuttuja tekijöitä: Aino Havukainen & Sami Toivonen, Katri Kirkkopelto, Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa ja Siiri Enoranta.

 

Havukainen ja Toivonen olivat ehdolla ensimmäisellä Tatu ja Patu -kirjallaan Tatu ja Patu Helsingissä vuonna 2003. 

 

Tatun ja Patun Suomi sai Finlandia Junior -palkinnon 2007 ja vuonna 2012 he olivat ehdolla kuvatietokirjalla Tatu ja Patu pihalla. 

 

Siiri Enorannalle ehdokkuus on jo neljäs: ensimmäinen ehdokkuus tuli esikoisteoksesta Omenmean vallanhaltija vuonna 2009 ja sen jälkeen 2015 romaanilla Surunhauras, lasinterävä. 

 

Vuonna 2018 Enorannan Tuhatkuolevan kirous voitti Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon.

Havukaisen ja Toivosen uusin Tatu ja Patu on sarjan ensimmäinen kokonaan sarjakuvakerronnan varaan rakennettu teos. Suomessa on entistä enemmän lapsiperheitä ja pikkulapsia, jotka eivät ole koskaan matkustaneet junalla. Kirja kannustaa – absurdin seikkailun kupeessa – ajan hengessä käyttämään rohkeasti joukkoliikennettä. 

 

Katri Kirkkopelto on ollut aiemmin ehdolla kuvakirjalla Piki 2016 sekä Suna Vuoren tekstiin perustuvan Hirveää, parkaisi hirviö -kuvakirjan kuvittajana 2005. 

Kirkkopellon tunnekasvatuksen pedagogiaan sidotut Piki- ja Molli -kirjat ovat varhaiskasvatuksessa paljon käytettyjä ja luettuja kuvakirjoja.

 

Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa olivat edellisen kerran ehdolla runokuvakirjallaan Yökyöpelit vuonna 2008 ja Kallasmaa oli ehdolla myös Jukka Itkosen runokokoelman Be & Pop kuvittajana vuonna 1997 nimellä Kovanen. 

Laura Ruohonen tarjoilee nonsense-runoissaan Kirsi Kunnaksen jalanjäljissä kielen magiaa. Otus opus on hyvä esimerkki eri taiteenlajien hyvää tekevästä yhteistyöstä. Kiinnostava linjaus oli, että myös runojen sävellykset tulkinnut kitaristi Petri Kumela oli ehdolla. Tekijöistä olisi ollut oikeutettua nostaa esille myös ruotsinkielisen käännöksen tehnyt Annika Sandelin, sillä sen verran kimurantista haasteesta on kyse lastenrunouden kääntämisessä toiselle kielelle. 

Erika Kallasmaa on uudistanut Otus opus -runokuvakirjassa ilmaisurekisteriään verrattuna kolmeen aiempaan Laura Ruohosen kanssa yhteistyössä syntyneeseen runokuvakirjaan. Kiinnostavaa on se, että ehdolla oli myös 

 

Ehdolla on myös yksi esikoinen, Meri Luttinen, muinaishistoriaan sijoittuvalla fantasiaromaanillaan Myrskynsilmä. 

 

Luttisen esikoisteos ja Enorannan Kesämyrsky ovat kumpikin hyviä esimerkkejä nuortenromaaneista, joiden aiheet, kerronta ja kaunokirjallinen ote kiinnostavat myös aikuista lukijaa. 

 

Aiemmin lähinnä aikuisille kauno- ja tietokirjallisuutta kirjoittanut Anja Portin on muutamassa vuodessa vakuuttanut taitonsa kuvakirjan tekstin tekijänä (Otso ja varpaansyöjät 2015, Ava ja oikukas trumpetti, 2017 sekä Tumppu ja kellotornin arvoitus, 2020). Radio Popov on hänen ensimmäinen lastenromaaninsa.

 

 

                                                    * * * * *

Jokainen raati tekee omat linjauksensa ja niitä vastaan ei tietysti ole mielekästä lähteä protestoimaan.

 

Lasten- ja nuortenkirjajulkisuus on huomattavasti kaventunut viime vuosina.

 

Median kynnyksen ylittää nykyisin varmimmin tekijä, joka on jo entuudestaan palkittu, arvostettu ja painoksissa mitaten myös suurten lukijamassojen hyväksymä ja rakastama. 

 

Rahamäärältään isot kotimaiset kirjallisuuspalkinnot tekevät aina myös kirjallisuuspolitiikkaa.

 

Finlandia-ehdokkuudet tuovat käsittääkseni tekijöille heidän kotikustantamoissaan enemmän huomiota, isompaa panostusta markkinointiin ja mahdollisesti myös enemmän taiteellista liikkumavaraa. Näin syntyy luovan työn positiivinen kierre, joka kumuloituu useammassa tämän vuoden ehdokkaassa poikkeuksellisen näkyvästi. 

 

Lastenkirjahylly onnittelee ehdokkaiden lisäksi myös kaikkia niitä julkisuuden katveeseen jääviä lasten- ja nuortenkirjallisuuden puurtajia, jotka jaksavat jatkaa eteenpäin, vaikka kirjallinen näkyvyys olisikin niukkaa ja huoli toimeentulosta ja ammatti-identiteetistä jäytäisi päivittäin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuvakirjoja, identiteetin etsintää, ystävyyttä ja mielikuvituksen voimaa

Jälleen on aika julkistaa Lastenkirjahyllyn perinteinen lasten ja nuorten Finlandia-varjolista.

Nämä kuusi kirjaa ovat minua vuoden 2020 runsaasta kotimaisesta tarjonnasta eniten sykähdyttäneet ja valaneet uskoa siihen, että omavaloiselle ja omaperäiselle tyylille on yhä lasten- ja nuortenkirjoissakin tilausta.

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -ehdokkaat.

Vuoden 2020 kotimainen tarjonta heijastelee kiinnostavasti yhteiskunnallista todellisuutta erityisesti lapsen arjen ja perhesuhteiden kuvauksen osalta.

Harmillisen paljon ilmestyy nykyisin pitkälle brändättyjä, tuotteistettuja, kirjoja, joiden markkinointiin kyllä laitetaan isot paukut, mutta niiden sisältöön ei malteta kiinnittää riittävästi huomiota.

Erikokoisissa kustantamoissa pitäisi mielestäni entistä enemmän paneutua luettavuuteen eli taittoon, kirjasinkokoon sekä kuvan ja tekstin yhteispeliin. Kuvitus ei ole lasten- ja nuortenkirjassa vain somiste, vaan sillä on parhaimmillaan myös lukemista tukeva tarkoitus.

Lukutaidoltaan eri vaiheissa olevat ja eri-ikäiset lapset ja nuoret tulisi ottaa huomioon niin aiheiden, käsittelytapojen, kirjojen pituuden kuin ulkokirjallistenkin seikkojenkin osalta. 

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan kotiin kannettuna valtaosan isojen ja keskisuurten kustantamoiden vuotuisesta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. Pienten kustantamoiden valikoimaa yritän seurata myös mahdollisuuksieni mukaan.

Toisaalta kattavuus ei  liioin ulotu erilaisten palkintoraatienkaan työhön. 

Kustantamot eivät lähetä automaattisesti kaikkia lasten- ja nuortenkirjauutuuksia raateihin. 

Eniten seulontaa tekevät pienet kustantamot. 

Siksi ei koskaan voi olla "vain yhtä totuutta" tai kaiken kattavaa valikoimaa kirjavuoden ns. parhaimmistosta.

Kuten kaikessa kirjallisuuden, niin myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden arvottamisen osalta aina kyse makuasioista, pitämyksistä ja erilaisista näkökulmista.

Siksi toivoisin Suomeen nykyistä paljon moniäänisempää ja -ulokkeisempaa keskustelua lasten- ja nuortenkirjallisuudesta.

Lastenkirjahyllyn varjolistalla on kuusi lapsille ja nuorille suunnattua teosta:

 

Eppu Nuotio & Kristiina Louhi: Sinä olet kaunis, 32 sivua, WSOY 2020.

Charles Perrault´n sadusta inspiraatiota ammentanut Eppu Nuotion tarina puhuu kauniisti omanarvon-

tunnosta ja rakkauden vahvistavasta voimasta. Jokaiselle on tärkeää tulla nähdyksi ja arvostetuksi.

Kristiina Louhi luo lukuisista kiehtovista esineistä ja kirkkaista väreistä ällistyttävän tasapainoisia sommitelmia, joissa silmä lepää.

Olen arvioinut kuvakirjan alun perin Kuvittaja-lehteen 3/2020 ja arvion muokattu versio on julkaistu myös Lastenkirjahyllyssä.

Meria Palin: Taikapuikot, 32 sivua, Etana Editions 2020.

Taikapuikot on sanaton kuvakirja, jonka lähimmäisen-

rakkautta huokuva tarina palelevalle lapselleen lämmikettä kutovasta äidistä lohduttaa aivan erityisesti nykyisenä poikkeusaikana. 

Merja Palinin kuvitus huokuu rauhaa, rentoutta ja kotoiluun liittyvää kiireettömyyttä. Puuväritekniikka tavoittaa hyvin villalangan säikeet ja pehmeyden. Viileä sininen ja lämmittävä punainen ovat tehokkaita kontrasteja. Yksinkertaisista viivoista, suorista ja kaartuvista, syntyy jännittävä liikkeen tuntu. Pitkänhuiskea kapea muotokin miellyttää silmää.

Taikapuikkojen arvio  Kuvittaja-lehden numerossa 1/2020.

Anja Portin: Radio Popov, kuv. Miila Westin, 289 sivua, S&S 2020.

Anja Portin on luonut lastenromaaniinsa kekseliään tarina-

maailman, johon on helppo solahtaa. Vaikka sen aihe on ankea ja valitettavan tuttu monille syrjään sysätyille lapsille,  Portin onnistuu silti kääntämään lohduttoman lähtötilanteen parhain päin ja valamaan toiveikkuutta myös kirjan lukijaan. 

Anja Portinin kerronnassa on erinomainen rytmi ja poljento ääneen lukemiseen. Siksi romaani sopiikin parhaiten aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin. 

  

Radio Popov on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

 

Miikka Pörsti & Anne Vasko: Gorilla, 33 sivua, S&S 2020.

Miikka Pörstin ja Anne Vaskon yhteistyö kuvakirjassa on saumatonta. Vasko tulkitsee Pörstin kuvaannollista kieltä kirjaimellisesti. 

Tekstin sanallisen ja kuvituksen visuaalisen liioittelun kautta avataan lapsen kielenkantoja ja tunnelukkoja kertomaan omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan. 

 

Gorilla on kokoaan isompi helmikirja varhaiskasvatukseen pienen lapsiryhmän kanssa yhdessä vuorovaikutteisesti työstettäväksi. Sitä voi lukea ja katsoa moneen kertaan, aina vähän uusista kulmista. Kuvat ja tarina eivät tyhjene kertalukemalta ja -katsomalta. 

 

Kuvakirjan arvio Lastenkirjahyllyssä.

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla, 221 sivua, Otava 2020.

Veera Salmi kuvaa nuortenromaanissaan nuoruutta  rouheasti,  tummiakaan vesiä karttamatta ja silti  ilon ja elämänmyönteisyyden kautta.

Kahden eri taustoista tulevan nuoren pakomatkan kuvaus on yhtä aikaa runollinen ja arkinen. Salmi antaa erityisen uskottavan äänen ja puhetavan Marokosta perheineen Suomeen muuttaneelle Isra-tytölle.  

 

Nuortenromaanin arvio Lastenkirjahyllyssä.

 

Mila Teräs: Amiraali, 172 sivua, Otava 2020.

Mila Teräksen nuortenromaani Amiraali ei ole mikään "yhden asian agitaatioromaani" muunsukupuolisuudesta. Rakastumisen ja ensirakastelun kuvaus on kaunis, tosi ja vapaa kaikista kliseistä. 

 

Päähenkilön Niilon skeittiharrastus maadoittaa hänet tiukasti maahan; Teräs ei hahmottele hänestä  utuista ja kliseiden kuormittamaa stereotyyppiä, vaan ennen muuta uskottavan ja  identiteettiään etsivän nuoren, jossa on samanaikaisesti rosoa, vimmaa ja herkkyyttä.

 

Nuortenromaani on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

 

 

 

 

Penni Pähkinäsydän, magian kanssa ei pidä pelleillä!

Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku, kuvittanut Kati Vuorento, 188 sivua, Tammi 2020.

 

 

 

Mediapersoona Cristal Snown (oik. Tapio Huuska) lastenkirjadebyytti Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku on tuskin jäänyt keneltäkään edes satunnaisesti tiedotusvälineitä seuraavalta huomaamalta. 

 

Heti kirjan ilmestymisviikolla hän sai kertoa kirjastaan toimittaja Arto Nybergin keskusteluohjelmassa ja pienellä viipeellä vielä toisessa YLE:n Puoli seitsemän -makasiiniohjelmassa. 

 

Ja nyt lauantaina Helsingin Sanomat julkaisi kulttuurisivuilla toimittaja Noora Vaaralan kolmen sivun haastattelun.  

 

(Lasten)kulttuurin mediajulkisuus on entistä henkilövetoisempaa, mutta olisin silti toivonut, että Cristal Snown värikkäiden elämänvaiheiden ja karisman maltettaisiin paneutua myös siihen tärkeimpään eli esikoisteokseen. 

 

 

Penni Pähkinäsydän ei ollut kovin suosittu keijulasten joukossa, ja hänestä oli monenmoisia mielipiteitä. Jos Peteliukselta kysyttiin, hän kuvaili Penniä äkkipikaiseksi jääräpääksi, jolla ei ollut minkäänlaista huumorintajua. Penni oli siitä itse eri mieltä. Häntä naurattivat hyvät ötökkävitsit ja itse keksityt sanaleikit.

 

Näkymä Tuulenpesän metsästä ja keijujen
asumuksista. Kati Vuorennon kuvitusta
Cristal Snown saturomaaniin Penni Pähkinäsydän ja
kauhea kadotuskakku (Tammi 2020).  

Christal Snown saturomaanin keskushenkilö ei ole yksiselitteisen herttainen satuhahmo, pikemminkin Penni näyttäytyy hemmoteltuna ja omaa napaansa tuijottavana itsekeskeisenä ”keijunatiaisena”. 

Kaikkitietävä kertojakaan ei anna Pennistä  kovin mairittelevaa kuvaa: lukija saa tietää Pennillä olevan ”epäkavereita” ja ”vihahenkilöitä”.

Penni Pähkinäsydän on pieni, mutta pippurinen keijutyttö, jolla on synnynnäinen sydänvika. Hänellä on kokoonsa nähden valtava pähkinänkokoinen sydän, joka voi murtua helposti. 

Tämän erityisherkkyyden varaan rakentuu myös pidemmäksi sarjaksi kaavaillun sarjan avausosa.

 

Kansanperinteessä keijut ja haltiat eivät liioin aina olleet vain hyvän asialla. Suomalaisten uskomusolentojen joukosta löytyy haltioita, jotka anastivat pirtistä lapsen ja toivat vaihdokkaan tilalle tai näkkejä, jotka nappasivat veden äärellä olevan lapsen syvyyksiin.  Eikä James Barrien Peter Panin Helinä-keijukaan ollut kaikin osin kovin pyyteetön kaikissa toimissaan.

 Penni tarkkailee kotiin saapunutta tunkeilijaa. 
Kati Vuorennon tarkka lyijykynäviiva luo
salamyhkäistä tunnelmaa. Kati Vuorennon kuvitusta 
Cristal Snown saturomaaniin Penni Pähkinäsydän ja 
kauhea kadotuskakku (Tammi 2020).  

 

Pennin Annelie-äidin veljenpoika Markka Meritähti majoittuu väliaikaisesti Pennin kotiin. Penni huomaa asemansa huomion keskipisteenä uhatuksi ja on heti puolustuskannalla. Hän yrittää keksiä keinoja ”keljun kollikeijun” ja ”kollinkoltiaisen” poishäätämiseksi. 

 

Pennin mummo Henrietta Äkkivuori oli kehitellyt reseptin taikakakulle, jolla pystyi aikoinaan taikomaan tyrniinmenevän miehensä kadoksiin. Resepti pätee myös muihin kiusanhenkiin. Romaanin alussa metsästetäänkin reseptistä puuttuvaa osaa.

 

Saturomaanin jännite on alussa verkkainen – sadun lumous löytyy ja jännitys tihentyy vasta tarinan loppupuolelta.

 

Penni ei karta edes uhkarohkeita keinoja saadakseen kadotuskakkuunsa puuttuvia ainesosia. 

Tässä kohtauksessa Penni ei vielä epäröi, vaan 
odottaa malttamattomasti Markan seuraavaa askelta. 
Kati Vuorennon kuvitusta Cristal Snown saturomaaniin 
Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020).   

Pennin häikäilemättömyyden takia Markka joutuu onnettomuuteen, ja vasta sitten Penni havahtuu ja haluaa tehdä korjausliikkeen. Hän lähtee luottoystäviensä Viliinan ja Lianan kanssa uhkarohkealle pelastusmatkalle Pöljänkankaalle.

 

Markan hahmo jää vielä melko vähälle huomiolle. Lukija saa tietää, että hänen naurunsa on ”vaaleanpunainen, nopeapomppuinen sekä hieman hysteerinen”.

 

Cristal Snow on luonut alkuperäisidean ystävänsä Niina Siewertin kanssa jo 15 vuotta sitten. 

Avausosassa hahmottuvat satumaailman vivahteikkaat kehykset: Tuulenpesän metsässä juodaan vilpukkamehua, pajupirtelöä ja kaarnateetä sekä syödään kirpaloita, ruiskaleita ja mahlahilloleipää. Yhteyttä pidetään soittosirkkaviesteillä.

 

Myös keijujen maantiede kutkuttaa paikannimillään (esim. Toopelinvuori ja Pöljänkangas). Keijumaailmassa etäisyyttä mitataan keljunkuljauksilla ja pieniä keijuja valmennetaan tehtäviinsä mm. hiippailukursseilla ja hammaskeijuutuksella.

 

Seikkailun tiimellyksessä Penni pelkää kohtaavansa ökkömöttejä, mörköjä, rämerämpijöitä tai pahaa tarkoittavia itikoita. Myös makealle persot maiskiaiset aiheuttavat vastusta. 

 

Tyvenessä loppuratkaisussa äiti Annelie muistuttaa tyttärelleen, että magian kanssa ei pidä pelleillä. Nähtäväksi jää, kuinka Penni ottaa onkeensa ja palautuuko myös Markan ja Pennin välinen luottamus. 

 

Satumaailman mittasuhteet havainnollistuvat
vaikkapa tässä kuvituskuvassa, jossa kovakuoriainen,
 sarvikuonokas, vetää keijujen kärryjä. Kati Vuorennon
kuvitusta Cristal Snown saturomaaniin Penni Pähkinäsydän ja 
kauhea kadotuskakku (Tammi 2020).    

Kati Vuorento on luonut  herkkäpiirteisessä, keijujen karakteristiikan oivaltavasti  tavoittavassa lyijykynäkuvituksessaan taianomaisen keijumaailman. 

Keijujen mittasuhteet havainnollistuvat muutamista kuvista, joissa on koppakuoriaisia ja myrskyhyttysiä.

 

Laura Lyytisen graafisen suunnittelun ja Vuorennon taidokkaan kuvituksen ansiosta kokonaisuudessa saattaa olla mahdollisuuksia jopa käännösmarkkinoille.