Muistatko näitä kuvakirjoja?

Educa-messuilla on hetki sitten julkistettu Lastenkirjapöllö 2010 -finalisteiksi seuraavat teokset:

Annukka ja Samuli Aikion ja Mika Launiksen Tyttö, joka muuttui kultaiseksi koskeloksi,
Pirkko-Liisa Surojeginin Metsähiiren tanssi,
Hannu Tainan Matti ja krokotiili sekä
Katriina Viljamaa-Rissasen Jere löytää häntänsä.

Vaikka joskus tuntuu, että Suomessa on lastenkirjallisuuden palkintojakin jo yltäkylläisesti, niin tämä palkinto puoltaa kyllä paikkaansa.

Suomen Kirjakauppasäätiö jakaa vuorovuosin Lasten- tai Nuortenkirjapöllö -palkinnon tunnustuksena yli kymmenen vuotta sitten julkaistusta, mutta edelleenkin merkittävänä pidettävästä lasten- tai nuortenkirjasta.

Palkinnolla kirjakauppa-ala haluaa kiittää vaikuttavia muistoja luoneita lasten- ja nuortenkirjailijoita ja kuvittajia sekä tuoda heidät ja heidän teoksensa uusienkin lukijapolvien ulottuville.

Palkinnon tunnuslause on Hyvä kirja elää! Kustantajat sitoutuvat yleensä ottamaan ehdokaskirjoista uudet painokset.

Tänä vuonna Kirjapöllö myönnetään siis kuvakirjalle.

Esiraati – johon Rouva Huullakin on ollut ilo kuulua – valitsi Lastenkirjapöllö-finaaliin yhdesä kirjakauppiaiden kanssa neljä teosta, joista tämänvuotinen Hyvä haltija, kuvataiteilija Outi Heiskanen, valitsee voittajan huhtikuussa.


Tässä ehdokaskirjat ja raadin perustelut:

















Annukka ja Samuli Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi. Vanhan saamelaisen kansansadun mukaan. Kuv. Mika Launis.31 sivua. WSOY 1982. 3. painos 2010.

Annukka ja Samuli Aikion tarina Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi perustuu vanhaan saamelaiseen kansansatuun. Kirja ilmestyi
aikanaan samanaikaisesti viidellä eri saamen kielellä.

Mika Launiksen värikylläinen esikoiskuvitus on tavoittanut komeasti sadun arkaaisen tunnelman. Launis konkretisoi tytön muodonmuutosta ja ihmeen läsnäoloa lataamalla yhteen kuvaan monta juonenkäännettä. Launis luottaa lapsen kykyyn tehdä kuvien pohjalta omaa tulkintaa ja antaa kuvan puhua puolestaan.

Pirkko-Liisa Surojegin: Metsähiiren tanssi. 24 sivua. Tammi 1990. 2. painos 2010.

Pirkko-Liisa Surojeginin Metsähiiren tanssi puhuu pelkistetysti tunteista ja
niiden oikeutuksesta ja oikeudesta erilaisiin persoonallisuuksiin. Ujokin saa
olla. Samalla lämmöllä se painottaa yhteisöllisyyden, suvaitsevaisuuden ja
ystävyyden voimaa.

Surojeginin taidokkaat ja eloisat eläintutkielmat hivelevät silmää. Metsän
eläinten ilmeissä ailahtelee huoli, väsymys, uteliaisuus ja riemu. Liikkeen
kuvaus on loistavaa, samoin murretuin värisävyin tehty luontokuvaus.

Hannu Taina: Matti ja krokotiili. 23 sivua. Otava 1992. 3. painos 2010.

Hannu Tainan ensimmäinen oma kuvakirja Matti ja krokotiili on asetelmiltaan klassinen tarina lapsen ja mielikuvituseläimen ystävyydestä. Taina kertoo Matin arkisen elämän tunnelmista episodimaisesti. Hän on mestari kuvaamaan haasteellisessa akvarellikuvituksessaan valon ja varjon vaihteluita sisä- ja ulkotiloissa.

Kuvakirja on hauska sekoitus Tainan omia lapsuuden muistoja ja nykylapsen arkea. Kaupungin hälyn ja kiireen keskellä kuvakirja kannustaa lasta tarkkailemaan lähiympäristöään kaikki aistit avoinna.

Katriina Viljamaa-Rissanen: Jere löytää häntänsä. 32 sivua. Weilin+Göös 1974. 3 painos 1979.

Tekstiilitaiteilijanakin tunnetun Katriina Viljamaa-Rissasen Jere löytää häntänsä on kuvallisesti nokkela katselukirjaikäisten oma mysteeritarina. Ensimmäisellä aukeamalla esitellään Jere-hiiren osat. Niistä syntyy ehyt hiiri, jolla ei kuitenkaan ole häntää. Kirjasta sukeutuu lukijaa aktivoiva suuri hännänetsintäseikkailu, joka saa lapsen oivaltamaan muotojen samankaltaisuutta ja erilaisuutta. Samalla lukija voi nähdä maailmansa uusin silmin.

Viljamaa-Rissasen heleä värimaailma vetoaa kaiken ikäisiin. Kirjan erityisenä ansiona on tekstin ja kuvien saumaton ja ajaton
yhteispeli.

Omat ennakkosuosikkini ovat kaksi hiirikirjaa, Jere löytää häntänsä ja Metsähiiren tanssi, joita on molempia luettu taajaan lasten ollessa pieniä.
Jere-kirja löytyi aikoinaan kirjaston poistomyynnistä. Sen yksinkertaisessa tarinassa on samaa lumovoimaa kuin Eric Carlen klassikossa Pikku toukka paksulainen.

Viljamaa-Rissasen räväkän värikylläinen kuvitus tuli itselleni tutuksi Kaarina Helakisan ja Viljamaa-Rissasen kuvakirjasta Elli Velli Karamelli (Weilin+Göös 1973), joka oli aikoinaan ensimmäinen omilla rahoilla ostamani lastenkirja.

Pirkko-Liisa Surojeginin Metsähiiren tanssin voi lukea myös kuvauksena masentuneen ihmisen läheisterapiasta. Surojegin on sittemmin kuvittanut monia klassikkosatuja, mm. Suomen lasten eläinsadut ja Suomen lasten hölmöläissadut, joissa eläinten ja ihmisten karakteristiikka on vallan verratonta!

Suomalainen kuvakirjallisuus kiinnostaa taas myös ulkomailla. Metsähiiren tanssi on käännetty jo ilmestymisensä aikaan ruotsiksi, saksaksi ja norjaksi, Tainan kuvakirja saksaksi ja Viljamaa-Rissasen Jere-kirja hollanniksi, saksaksi ja ranskaksi.