Deborah Underwood & Renata Liwska: Ihan hiljaa. 32 sivua. Suomentanut Sanna Vartiainen. Karisto 2011.
Kariston kustantamolla tuntuu olevan erityinen vaisto löytää kansainvälisestä käännöskuvakirjatulvasta pieniä helmiä, jotka puhuttelevat hyvin laajaa ja eri-ikäistä lastenkirjojen lukijakuntaa.
Yhdysvaltalainen kuvakirja Ihan hiljaa sai ainakin Rouva Huun ensilukemalta ja –katsomalta aivan hiljaiseksi.
Kuvakirja on taas mainio osoitus siitä, että visuaalinen tai tekstuaalinen tykitys on usein ihan liiallista ja aiheuttaa harmillista kuva- ja sanaähkyä. Yksinkertainen ja äärimmilleen pelkistetty idea kantaa pisimmälle.
Päiväkodeissa ja kouluissa opettajat valittavat usein, että nykylasten on vaikea istua aloillaan ja olla IHAN HILJAA.
Deborah Underwoodin ja Renata Liwskan kuvakirja esittelee aukeamilla erilaisia tilanteita, joissa on hyvä olla ihan hiljaa.
Esimerkiksi:
… kun eväät lipsahtavat maahan
… kun lintu istahtaa ihan lähelle.
… kun huomaa kavereilla olevan salaisuuksia.
… kun leikataan hiuksia.
… kun vauvan pitää antaa nukkua.
… kun värittää oikein tarkasti.
… kun tajua, että kylpyvaahtoa tuli vähän liikaa.
… kun kuuntelee satua.
Kirjan jujuna on lyhyen-lakonisen tekstin ja kuvien kertakaikkinen symbioosi.
Hellyttävät eläinhahmot ovat uppoutuneita hiljaiseen joutenoloon ja keskittyneitä omiin puuhiinsa, mutta siitä huolimatta kuvia katsova lapsi - ja aikuinen – saa tunnetasolla niihin kontaktin ja samaistuu eläinten puuhiin.
Kuvakirja singahti heti ilmestyttyään New York Timesin bestseller-listalle. Tekijäkaksikko on julkaissut jo tälle vast ikään suomennetulle kuvakirjalle myös sisarteoksen, joka onkin sitten huomattavasti äänekkäämpi yksilö. Ihan hiljaa sopii mainiosti virittämään kaikkia Lastenkirjahyllyn lukijoita paitsi huomiseen pyhäinpäivään niin myös ensi viikon suureen lastenkirjalliseen mediarumbaan, kun Suomen Kirjasäätiön Finlandia Junior –ehdokkaat julkistetaan tiistaina.
Rouva Huu julkaisee oman perinteisen varjolistansa Lastenkirjahyllyssä sunnuntai-iltana.
2 kommenttia:
Minulla lipsahti eilen kylpyvaahtoa vähän liikaa, mutta en tajunnut olla hiljaa, vaan aloin lukea Pilvi Pääkkösen runokirjaa ääneen. Luin hiljaisella äänellä, eikä vaahtoa mennyt suuhun.
Ah, jälleen FJ-aika. Jännittää. Saako Rouva Huun varjolistaa taas kommentoida ja huudella omia suosikkejaan?
Tietysti saa kertoa omat suosikkinsa, sehän tässä on ideanakin: ei minkään raadin listaukset ole kuitenkaan kiveen hakattuja, jokaisella on omat mieltymyksensä.
Ja kun tarjonta on kuitenkin niin iso, ja ehdolle pääsee vain vaivaiset kuusi kirjaa, niin on hyvä levittää tietoa myös niistä muista ihan yhtä varteenotettavista ja kenties vähän eri valintaperustein nostetuista lasten- ja nuortenkirjoista.
Mutta avataan tämä keskustelun säie vasta sunnuntaina.
Lähetä kommentti