Nuorta lempeä ja patsastelua

Elokuva- ja televisio-ohjaajanakin tunnettu Lauri Törhönen on tarttunut isoon haasteeseen koukuttaa murrosikäiset tytöt ja pojat saman kirjan ääreen.

Sello & Pallo, vaaleansininen rakkauskertomus (Tammi 2009) sai vuonna 2010 Topelius-palkinnon. Siinä jalkapalloa tosimielellä pelaavan Mikaelin ja sellonsoitosta itselleen tulevaisuuden uran hankkivan Ainon rakkaustarina oli vielä aivan oraalla.

Nuorten rakkaustarinasta näyttää sukeutuvan ainakin trilogia, sillä sen verran avoimeksi heidän suhteensa kehitys vielä tässä itsenäisessä toisessakin osassa, Kontrapunktissa & Voittomaalissa, jää.

Romaanin molemmat päähenkilöt ovat jo täysi-ikäisiä. Mikael asuu vielä kotonaan äidin ja pikkusiskon kanssa. Kaikki kolme totuttelevat isän äkilliseen kuolemaan työpaikalla sattuneessa tapaturmassa. Mikael kertaa mielessään isän fraaseja ja letkautuksia ja tekee surutyötään omalla tavallaan. Juuri kun poika eniten isää kaipaisi, hänen onkin tultava toimeen omillaan.

Aino asuu tätinsä ja tämän miehen sponsoroimassa asunnossa näennäisesti itsenäisesti, silti hyvää tarkoittavien mutta uteliaiden sukulaisten jatkuvan tarkkailun alla.

Kesäloma alkaa mutta sekä Aino että Mikael ovat kumpikin kiireisiä peli- ja soittotreeniensä vuoksi. Läheisten painostus kesätyöpaikan hankkimiseen aiheuttaa sekin seurustelusuhteelle omia haasteita:

Mikael oli tullut Ainon elämään odottamatta. Toivomatta. Ollut aivan erilainen, niin kuin eri maailmasta tuleva olento vain voi olla. He olivat monta kertaa jo verranneet toista itseensä ja urheilua taiteeseen, ja aina hämmästyneet. Miten kaksi ulkoa niin erilaiselta näyttävää maailmaa näyttivät sisältä melkein samanlaisilta!

Törhönen ei emmi esittää Mikaelia tunteellisena ja jopa hieman pateettisenakin hahmona. Mikael tuntee syyllisyyttä pyöräillessään kesätyöhönsä lentokentälle, jos hän ei ole muistanut ajatella Ainoa tiettyyn maamerkkiin mennessä.

Rakkaus on tullut Mikaelille ”täysin puun takaa” ja tämä uusi tunne hämmentää häntä:

Miksei kukaan opettanut, tai edes varoittanut rakkaudesta!

Siitä että se tulee kuin ukonilma ja jatkuu kuin tsunami, jonka jälkeen oma maailma pyörii kuin pyörremyrsky eikä mikään ole enää kuin ennen, eikä edes kovin normaalia.

Mikael huomasi ajattelevansa typerästi ja toimivansa typerästi.

Jos joku huomasi tai huomautti, itselle oli hyvä selitys, mutta mitä sanoa muille?

On oikeastaan aika virkistävää, että Törhönen on hyvinkin pidättyväinen nuorten seurustelusuhteen intiimipuolen kuvauksessa. Hän kävelyttää rakastunutta paria ympäri Helsinkiä – hieman koomisestikin – tutustumassa pääkaupungin lukemattomiin patsaisiin.

Erilaisista yhteiskuntaluokista ja elämäntavoista tulevat nuoret laajentavat myös reviiriään: Pasilassa asuva Mikael aistii Ainon pikkuporvarillisesta takatöölöläiskorttelista aivan erilaisia tuulahduksia kuin omista kotimaisemistaan Pasilan radan varresta.

Kontrapunktin & Voittomaalin tyylilaji on kahden erilaisen lukijakunnan samanaikaisella kosiskelulla (jalkapallo-ottelun intensiiviset pelikuvaukset ja parisuhteen romanttiset käänteet) rohkea ja sellaisenaan jopa vähän häikäilemätönkin.

Tohdin kuitenkin epäillä, että Terhi Haikosen suunnittelema valokuvakansikuva karkottaa kyllä tehokkaasti kaikki pojat kirjan ääreltä. Jalkapalloilevan pojan päätön potrettiasento ei vakuuta: miksi nappulakengissä ei ole lainkaan rapaa ja miksi pelihousut ja jalkapallo oikein hohtavat valkoisuuttaan?



*****

Finlandia Junior -palkinnon ehdokasasettelun liepeille sijoittuneet blogimerkinnät ovat saaneet Lastenkirjahyllyssä aikaan uuden kävijäennätyksen: eilisen aikana sivuilla piipahti lähes 600 kävijää.