Lastenkirjoissa pitäisi olla paljon nykyistä enemmän kuvia yhdessä lukevasta perheestä. Salla Savolaisen kuvakirja Voi Mokomaa! (WSOY 2003) kertoo hukkaan joutuneesta kissanpennusta. |
ELY-keskusten
organisoima Lukuintoilua 2 -koulutuskiertue on ainakin tältä erää ohi. Viime
syksyn ja kuluvan kevättalven aikana olen esitellyt uusinta kotimaista lasten-
ja nuortenkirjallisuutta sekä kuvakirjojen rankkoja aiheita summamutikassa arvioiden reilusti yli
300 kirjastonhoitajalle ja
opettajalle Kuopiossa, Joensuussa, Mikkelissä, Tampereella, Jyväskylässä ja
viimeisenä eilen Seinäjoella.
Itselleni
parasta antia näissä koulutuksissa on ollut kohdata alan toimijoita eri
puolilta Suomea ja kuulla heidän käytännön työssään kohtaamia tilanteita,
anekdootteja ja käytänteitä lasten
ja nuorten kanssa.
Lielahden
yläkoulun opettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Antti Huttunen
Tampereelta, esitteli päivän aluksi omia lukemaan innostamisen metodejaan.
Huttunen
löysi kirjallisuuden vasta nuorena aikuisena. Hän on tunnistanut itsensä
kinesteettiseksi ja auditiiviseksi oppijaksi. Hän lukee yläkoulun eri
luokka-asteilla paljon kirjallisuutta ääneen, koska on huomannut, että
erityisesti pojat saavat tartuntapinnan lukemiseen parhaiten juuri ääneen
lukemisen kautta. Toisaalta myös visuaalisemman lukutavan omaksuneille, joista
suurin osa on tyttöjä, tarjoutuu mahdollisuus myös lukea teksti itse.
Seitsemännellä
luokalla Huttunen lukee kaikille oppilaille Tuula Kallioniemen novellin Simson
ja Herkules kokoelmasta Järvihirviö sekä Asko Martinheimon novellin
Isojalkainen poika samannimisestä novellikokoelmasta.
Molemmissa novelleissa on keskiössä kiusaamisteema, joka
tukee myös KiVa-koulukampanjaa ja antaa yläkouluun siirtyville koululaisille
osviittaa siitä, kuinka toimia ryhmässä ilman hankauksia.
Kysymykseen
siitä, pitääkö nuoret saada lukemaan enemmän, hän vastasi kaksijakoisen
poleemisesti: 1) Ei! Osa nuorista lukee paljon. 2) Ehdottomasti! Suureneva osa
ei lue oikeastaan mitään.
Kiinnostava
oli Huttusen näkemys siitä, että erityisesti pojille tietokone- ja konsolipelit
tuottavat lukemista voimakkaampia kokemuksia. Kirjastoväelle Huttunen esitti
toivomuksen, että kirjavinkkausta järjestettäisiin nykyistä enemmän myös yläkouluihin.
Oma näppituntumani on, että monet kirjavinkkarit kokevat alakoululaiset
helpommiksi vinkattaviksi. Huttunen vakuutti, että vaikka yläkoululaiset
ovatkin haastava ja heterogeeninen yleisö, niin tätä ikäryhmää ei tarvitse ”pelätä”. Kiittävä palaute on kaksin verroin vinkkarinkin mieltä kohottavaa, kun saa temmattua yläkoululaiset
lukemisen pauloihin.
Lukukoirasta kerrotaan Pirjo Suvilehdon ja Karoliina Pertamon kuvakirjassa Anni ja loistokoirat (WSOY 2012). Pertamon kuvitusta kirjaan. |
Informaatikko
Kirsi Kallioniemi Kaarinan kirjastosta esitteli Tartu tassuun- ja Luetaan koiralle -hankkeita,
jotka ovat antaneet apua lukemisvaikeuksia omaaville lapsille. Idea on lähtöisin
Yhdysvalloista, ja sitä on menestyksellä kokeiltu jo moniaalla Suomessa.
Hiukan
kyynisesti suhtauduin hankkeisiin ensin empivästi, mikä johtuu kai ensisijassa
siitä, että en ole vähäisimmässäkään määrässä koiraihminen. Eikö aikuiselle tai
pikkusisarukselle lukeminen olisi sittenkin vuorovaikutteisempaa ja – hmph…
inhimillisempää ? –, mutta kenties näillä Kaarinan hankkeiden lukukoiriksi treenattujen
Bernin paimenkoirien hermot ja istumalihakset ovat sittenkin omiaan tarinoiden pitkäjänteiseen
kuunteluun. Kaarinan hankkeista on valmistumassa kaksi opinnäytettä.
Verrokkiryhmässä lapset lukivat ääneen lelukoirille.
Rouva
Huun osuuksien lisäksi eilen kuultiin Kirjastot.fi :n Katja Kyllösen esittelyt
kahdesta nettisivustosta, Okariinosta ja Sivupiiristä sekä
projektikoordinaattori Marjatta Lahden lyhyt esittely Suomen Kirjastoseuran
kehitysyhteistyöhankkeista Namibian ja Tansanian kirjastolaitosten kanssa.
Kiitos
kaikille Seinäjoen eilisen koulutuspäivän osallistujille ja järjestäjille.
Seinäjoen
hieno viime vuonna avautunut uusi kaupunginkirjasto oli kaikkien ylistävien
huhupuheiden veroinen. Avaruus ja oleskelutilojen, kolojen, lasten osaston mökkien
ja ikkunan eteen sijoitettujen leppeiden keinutuolien rivistö hivelivät silmiäni.
2 kommenttia:
Kiitos itsellesi hyvistä ja informatiivisista puheenvuoroista! Kirjastoalan opiskelijana koin saavani etenkin sinun puheenvuorojesi pohjalta paljon uutta tietoa sekä valmiuksia pohtia asioita hieman laajemminkin. Kokonaisuudessaan oikein mielenkiintoisia puheenvuoroja kaikilta "esiintyjiltä", tällaisia saisi olla enemmänkin.
Kiitos minunkin puolestani esityksistäsi! Oli niin ihanaa pitkästä aikaa kuulla lastenkirjallisuusasiaa!
Lähetä kommentti