Nuortenkirjallisuudessa on jo kansikuva-ainesta

Image 5/2014. Päätoimittaja Heikki Valkama. Kustantaja A-kustannus. 30. Vuosikerta. Image ilmestyy 12 kertaa vuodessa.

Uusin Image kopsahti rouva Huun postilaatikkoon viime viikon torstaina. Jos en olisi tiennyt ennalta mitä odottaa, olisin varmasti ähkäissyt hämmästyksestä.

Toukokuun lehden kansikuvatyttönä poseeraa nimittäin kirjailija Salla Simukka. 

Lehden pääjutuksi on viidelle aukeamalle nostettu Joanna Palménin laaja artikkeli ”Haluttu": Young adult -kirjallisuus on konsepteja, kirjasarjoja, paketointia, koukuttamista, dystopioita ja vampyyrejä. Salla Simukka on lajin suomalaistähti.

Imagen jutun koukkuna ovat koko sivun stailatut valokuvat Salla Simukasta. Niiden virittelyyn meni kuulemma useampikin tunti. Kolme erilaista Lumikki-trilogian henkeen sommiteltua tyyliä ovat syntyneet stailisti Teri Niitin ja muotiassistentti Anu Laapotin yhteistyön tuloksena. Juha Törmälän valokuvakuvitusta Imagen Salla Simukkaa käsittelevään Joanna Palménin artikkeliin Haluttu, Image 5/2014. 

Rouva Huu tuntee itsensä välillä päivystäväksi dosentiksi, lasten- ja nuortenkirjallisuuden tilaa ja tulevaisuutta puntaroivaksi jokapaikan asiantuntijaksi, jolta kysytään mielipidettä toinen toistaan laajempiin ja maailmoita syleileviiin aihekokonaisuuksiin. 

Tässä vapaan toimijan työssä ilahdun aina erityisesti kun kohtaan – usein vain puhelinlankoja myöten – asiansa osaavan ja aiheeseensa pieteetillä paneutuvan toimittajan.

Imagessa Joanna Palmén luotaa monipuolisesti, sopivan kriittisesti ja ennen muuta laajaan taustatutkimukseen pohjautuen Simukan Lumikki-trilogian maailmanmenestystä. 

Simukan henkilöhaastattelua täydentävät Lumikki-trilogian kirjallisen agentin Elina Ahlbäckin, Otavan ja Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden päälliköiden,  Heli Hottinen-Puukon ja Saara Tiuraniemen ja rouva Huun  taustahaastattelut.    

Simukan kirjasarjan käännösoikeudet on myyty jo 42 maahan. Palménin artikkelissa luodataan young adult -ilmiön kansainvälistä taustaa ja lajityypin yleistä hypetystä:

Kirjasarjat hullaannuttavat teinit, mutta niitä lukevat aikuisetkin. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan yli puolet YA-kirjojen ostajista on aikuisia (ja neljä viidestä osti YA-kirjan itselleen). 

Vetävä, samaistuttava päähenkilö on tietysti tärkeä. Päähenkilöt ovat tavallisia mutta silti poikkeusyksilöitä. Tässä katsaus viime aikojen YA-suosikkikirjojen päähenkilöihin.

Emmi on potentiaali. Beatrice on divergentti. Pilvi on P-ihminen. Katniss on vyöhykkeen 12 tyttötribuutti. Ehkä omaperäisin on kutitenkin Unna, joka on puoliksi orava. --- 

Hiukan nurinkuriselta tuntuvat Otavan ja Tammen lasten- ja nuortenkirjapomojen näkemykset nuortenkirjallisuuden markkina-arvosta:

Tiuraniemen mukaan lastenkirjat jylläävät kirjamarkkinoilla, mutta nuortenkirjoja ei ole helppo myydä, sillä ne tarvitsevat yleensä elokuvan tai muuta tuekseen. 

Myös Hottinen-Puukon mielestä nuortenkirja ”vaatii aika paljon monelta suunnalta tulevia viestejä, jotta nuori löytää jonkin kirjan”.

Nasevasti Palmén kiteyttää asian seuraavasti:

Kirja- ja tv-sarjoihin sitoudutaan tietyksi ajaksi, vähän niin kuin kuntosalijäsenyyteen tai tv-kanavapakettiin. Tästä syystä YA-kirjat ilmestyvät tiheästi, korkeintaan vuoden välein. Ja samasta syystä YA-kirjallisuus on paljon muutakin kuin vain kirjoja.

Nuortenkirjallisuuden nykyongelmat kilpistyvät rouva Huun mielestä suurelta osin juuri markkinointiin, ja siihen kuuluu myös mielikuvien markkinointi mitä suurimmassa määrin. 

Simukan Lumikki-trilogiasta tehtiin alusta alkaen hyvä konsepti, jossa kaikki palaset loksahtelivat luontevasti paikoilleen. Kirjat käärittiin kansainvälisten esikuvien hengessä, mutta mielestäni paljon esteettisemmin ja monen ikäisten lukijoiden pitämyksiä kunnioittavammin visuaalisesti tyylikkääseen pakettiin, joissa väritys, maisema ja mielikuvat tukevat toinen toisiaan.

Mutta silti jostain kumman syystä suomalaisnuorten mielestä on nähtävästi coolimpaa lukea nimenomaan käännöskirjoja.

Kuvan copyright:  Päivi HH. 

Simukan trilogian avausteos Punainen kuin veri sai Suomessa ennen näkemättömän ison lanseerauksen heti verekseltään, ennen kansainvälistä kiinnostustakin. 

Oheinen kuva on viime vuoden kevättalven näkymä Tampereen Hämeenkadulta. Simukan kirjaa mainostettiin bussipysäkeillä ja muissakin kadunvarsimainoksissa. 

Kaksi ensimmäistä viime vuonna ilmestynyttä trilogian osaa ovat jo yltäneet kolmanteen painokseen. Painosten määrää ei kuitenkaan ole kustantamoissa tapana kertoa ennen kuin kyse on todella moninumeroisista määristä. 

Pirkanmaan kirjastojen PIKI-lainausjärjestelmässä trilogia ei ainakaan vielä ole synnyttänyt monien kotimaisten aikuistenromaanien kaltaista superpitkää varausjonoa.

Simukan maailmalla ainakin käännössopimusten perusteella saavuttama megasuosio suorastaan huutaa selustatuekseen suomalaisten nykynuorten lukemistottumusten perusteellista ja läpivalaisevaa kartoitusta.  

Imagen 5/14 kuvituskuva copyright Janne Iivonen

Imagella on vankka lukijakunta tiedostavien nuorten aikuisten keskuudessa. Joanna Palmén ja Janne Iivonen laativat Simukan haastatelun kupeeseen myös leikkimielisen sarjakuvamaisen ohjeistuksen menestyksekkään YA-kirjan kirjoittamiseen.  

Jutun lopussa muistutetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi käynnissä olevasta Otavan realistista nuortenromaania peräänkuuluttavasta kirjoituskilpailusta. 

Tohdin povata, että Imagen jutun siivittämänä Otavan kisasta tulee supersuosittu. 

Artikkelin päätteeksi vielä kerrotaan, mikä on lähiaikojen uusin hypetyksen kohde: todella rankkoihin aiheisiin keskittyvä realistinen nuotenkirjallisuus, sick lit.