Kun katselukirjasta löytyykin ihmissusi…

Marianne Dubuc: Kotitaloni edessä. Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére. 120 sivua. Gummerus 2010.









Unohda perinteiset katselukirjat, joissa opetetaan taaperoikäisille lapsille arkisia esineitä ja asioita: pottaa, tuttia, lautasta ja palloa.

Kanadalaisen Marianne Dubucin katselukirja on niin yllättävä ja ennen muuta tyylikäs, että se voisi vallan hyvin päätyä myös trenditietoisten aikuisten sohvapöytä-kirjaksi! Ja tavanomaisen pahvikirjan muutaman aukeaman sijasta tässä kirjassa on peräti 120 sivua ja pienestä koostaan huolimatta kirja tarjoaa todellisen seikkailun.

Lastenkirjallisuuden peruskaavan mukaan Dubucin kirjassakin lähdetään kotoa maailmalle ja palataan sitten viisaampina ja monta kokemusta rikkaampina takaisin.



Sängyn alta löytyvän pölyisen sukan alla on satukirja, ja siitä ampaistaan oikopäätä satujen pariin: klassisten satuhahmojen, prinsessojen, sammakkoprinssien, lohikäärmeiden ja susien lisäksi sivuja käännettäessä kohdataan myös kummituksia, ihmissusia ja vampyyreitä, joten ihan pienimpien pilttien mieleen kirjan mielivaltainen seikkailu tuskin on.

Kirjan rytmi on miellyttävä: toteavien, muutaman sanan aukeamien jälkeen voi yllättäen tulla pidempiä luetteloita ja useampia nimeämään houkuttelevia detaljeja. Hahmot myös toisinaan aivan konkreettisesti jatkavat matkaansa seuraavalle sivulle.





Kirja voisi olla myös onnen omiaan alle kouluikäiselle lapselle, joka on pääsemässä jyvälle kirjainten magiasta.

Marianne Dubucin sympaattinen piirrosjälki on syntynyt puuvärikynillä. Hänellä on omat kotisivut ja omassa blogissaan hän kertoo uusimmista kirjoistaan.

On hauskaa, että kustantamot etsivät uusia tekijöitä jo läpikotaisin tunnettujen Lucy Cousinsin ja Eric Hillin kaltaisten katselukirjasuosikkien rinnalle.