Myrkkytynnyreitä kummitussaarella

Anu Ojala: Aino ja hevossaaren juhannus. Kuvittanut Maaria Laurinen. 141 sivua. Otava 2011.















Perinteiset hevoskirjatkin etsivät jo uusia vivahteita. Kertooko uusi suuntaus siitä, että pelkkä hevostelu ei enää vetoa ahmimisikäisiin tyttöihin takavuosien tapaan, ja siksi höysteeksi tarvitaan myös muuta koukutusta?

Vuonna 2008 alkaneen ja nyt kolmanteen osaan ehättäneen Anu Ojalan (s. 1972) Aino-sarjan jujuna on Maaria Laurisen (s. 1987) mangatyylinen kuvitus.

Sinivihreän kuvituksen toonaus ulottuu myös hauskasti tekstin printtaukseen. Sävytys on tyylikkäästi tehty ja erityiskiitoksen kirjasarja ansaitsee vielä onnistuneesta taitosta. Laurisen kuvituksessa sarjakuvamainen kerronta toimii hyvin ja väliin mahtuu myös upeita hevostunnelmointikuvia:





Aino on muuttanut vanhempiensa mukana vastahakoisesti Lapista Saanatunturin kupeesta Etelä-Suomeen. Pohjoiseen on pitänyt jättää niin rakas mumma kuin Nunnak-hevonenkin.

Aino on luonnonlapsi: hän kävelisi mieluiten paljain jaloin, hänellä on poikkeuksellisen herkkä yhteys eläimiin ja luontoon. Kun Aino pääsee ystäviensä kanssa kuljettamaan hevoset veden yli lähisaareen laiduntamaan kesäksi, hän aistii heti ettei saarella ole kaikki kunnossa. Aino saa oudon yhteyden myös saarella kauan sitten asuneeseen tyttöön ja tämän hevoseen.




Hevosharrastuksen myötä yhteen hitsautunut kaveriporukka joutuu mukautumaan uuden jäsenen mukaan tuloon. Tallinomistajan ystävän Mikael-poika jurottaa omissa oloissaan eikä juuri kerro itsestään mitään muille. Saarella tapahtuvissa dramaattisissa selkkauksissa Mikael kuitenkin paljastaa todellisen luontonsa ja lunastaa toisten luottamuksen.

1980-luvun nuortendekkareiden tapaan Ojala kytkee juoneen ympäristörikoksen aihelmia. Elohopeaperäistä ympäristömyrkkyä sisältävät tynnyrit ovat koitua niin hevosten kuin nuortenkin kohtaloksi.

Anu Ojala juoksuttaa juonta rivakasti eteenpäin. Jännittävän kliimaksin laukeamisen jälkeen on taas aikaa kehitellä ihmissuhteita. Ja aivan kirjan lopuksi Aino saa hiukan toivoa myös Nunnakin jälleen näkemisen suhteen.