Tuotteistettu Caru seikkaili myös animaatiossa ja seinälautasissa

Kristiina Taivalvuo, Jyrki Joensuu & Auvo Taivalvuo: Caru, Lasten Keskus 1981.

Pikkuruiset eläinsankarit ovat aina olleet lastenkirjoissa suosittuja. 

Muistetaanpa vaikka itävaltalais-saksalaisen Waldemar Bonselsin Maija mehiläinen (alk. Die Biene Maja, 1912) ja Marjatta Kurenniemen esikoisteos Pukke Punamuurahaisen seikkailut (Valistus 1946).  

Kristiina Taivalvuon alkuperäiseen tarinaan pohjaava kuvakirja Caru on kiinnostava kuriositeetti 1980-luvulta.

Näkymä muurahaispesän käytäväverkostoon on huikaisevan hieno. Auvo Taivalvuonkuvitusta Kristiina Taivalvuon ja Jyrki Joensuun tekstiin kuvakirjassa Caru(Lasten Keskus 1981). 

Kuvakirja kertoo yhden version H. C. Andersenin Rumasta ankanpoikasesta. Caru syntyy muurahaispesään mutta aiheuttaa erilaisella olemuksellaan paljon hämmästystä.

Sen pieni koko, vikkelyys ja tuntosarvet muistuttavat muurahaista, mutta paksu pörröinen tukka ja kädet jalat ovat kuin ihmisellä.

Hoitajamuurahainen toteaa Carun terveeksi ja siten työkelpoiseksi ja patistaa tämän muitten muurahaisten joukkoon uurastamaan.

Caru aiheuttaa kuitenkin monenlaista hämmennystä, kun se ei osaakaan vaistonvaraisesti käyttäytyä muiden muurahaisten lailla. Caru saa keon valtiattarelta, kuningatar Carufalta,  luvan mennä ”katsomaan ja kokemaan, ettei tämä keko ole koko maailma”.  

Caru tekee tuttavuutta perhosentoukan kanssa. Taivalvuon kuvituksissa
tausta jää usein epätarkaksi ja synnyttää kolmiulotteista vaikutelmaa.
Auvo Taivalvuon kuvitusta Kristiina Taivalvuon ja Jyrki Joensuun tekstiin
kuvakirjassa Caru (Lasten Keskus 1981).

Lastenkirjan klassisen kaavan mukaan Caru lähtee etsimään itseään ja se kohtaa matkallaan monia hyönteisiä sekä kauneutta, rumuutta, julmuutta ja ystävällisyyttä. Kokemuksistaan kiitollisena se palaa takaisin muurahaiskekoon ja luottaa, että löytää vielä oman paikkansa maailmassa.

Carun visuaalisen hahmon on tehnyt Auvo Taivalvuo. Caru seikkaili ensin samannimisessä tv-sarjassa, jota esitettiin lastenohjelmissa ensimmäisen kerran vuosina 1980–1981.

Caru onkin kiinnostava esimerkki tuotteistamisesta: Taivalvuo nimittäin suunnitteli Arabialle myös Caru-seinälautassarjan, jolle löytyy vieläkin keräilijöitä.

Taivalvuon piirtimen jälki liittyy myös kiinnostavasti Fauni-peikkojen historiaan. Aviopari Martti & Helena Kuuskoski perustivat Atelier Faunin Järvenpäähän vuonna 1954 ja ryhtyivät valmistamaan peikkoja työllistäen näin lähes 200 ihmistä.    

Peikot esiintyivät figuurien lisäksi sarjakuvissa, lyhytelokuvissa, tekstiileissä ja kirjoissa (esim. Martti Kuuskoski: Peikot, kuv. Auvo Taivalvuo & Marja-Liisa Kaitala, 1984). Peikot levisivät noin 40 maahan, ja Englannissa suosittuja Tivvy-kirjoja painettiin satoja tuhansia.

Peikkofiguureita myytiin miljoonia, ja suurimman suosion ne saavuttivat ulkomailla.  

Kuuskosket perustivat Järvenpäähän Peikkopuiston vuonna 1957 ja sen toiminta jatkui 1970-luvun alkupuolelle asti.  Huippuvuosinaan se oli Suomen suosituin turistikohde heti Linnanmäen jälkeen! Vuonna 1965 lasten televisio-ohjelma Sirkus Papukaija teki  tunnin mittaisen ohjelman Peikkometsästä. Ohjelmaa varten Helena Kuuskoski halusi kansoittaa puiston elävillä peikoilla!  

Suomalaisessa turismissa osattiin hyödyntää peikkoja jo ennen Naantalin Muumilaaksoa. Järvenpään Peikkometsässä elokuussa 1972. Valokuvat Pekka Heikkilä.  

Muistan hyvin sinne perheen kanssa tehdyn kesäretken.    

Taivalvuo on kuvittanut myös Anni Swanin sadut Vuorenkuninkaan poika ja Kesätarina joulu-ukosta (WSOY 1982).