Mysi Lahtinen: Joulu joutuu joutuisasti. Mukavaa tekemistä joulunodotuksen helpottamiseksi. Kuvitus ja ulkoasun suunnittelu Virpi Penna. 60 sivua. Tammi 2011.
Tässäpä oiva täsmäkirja kaikille niille, joiden mielestä joulun odottaminen on liian pitkää ja piinallista!
Mysi Lahtinen tunnetaan monista lapsille ja aikuisille suunnatuista juhlia ja perinteitä ja ruoanlaittoa käsittelevistä tietokirjoistaan. Hän oli jo 1980-luvulla edelläkävijä, mitä tulee vanhojen juhla- ja leikkiperinteiden välittämiseen lapsille (esim. Leikkivuosi, Weilin+Göös 1982; Leikisti oikeesti, Weilin+Göös 1984). Nyttemmin näistä samoista aihepiireistä tehdään jo tieteellisiä tutkimuksiakin!
Pakinoitsijanakin tunnetun Mysi Lahtisen leppoisaa ja mutkattoman jutustelevaa tekstiä lukee ilokseen. Hänen lähestymistapansa jouluisiin askareisiin on – ajan henkeäkin kunnioittaen – luonnonläheinen ja kaikkea kerskakulutusta välttelevä.
Askarteluvälineet haetaan luonnosta, mutta samalla muistutetaan luonnon kunnioittamisesta ja luvan kysymisestä maanomistajalta luonnon antimien ottamiseen.
Joulu joutuu leppoisasti on mitä mainioin kirja isovanhempien ja lastenlasten yhteiseen joulun odotukseen. Perinteisine jouluaskarteluohjeineen (himmelit, joulukaramellit, neilikka-auringot ym.) ja ”joulunodotusmentaliteettineen” kirja kunnioittaa kiireettömyyttä ja leppoista oloa. Esimerkiksi itse tehdyn joululaulukirjasen ohjeissa korostetaan:
Kirjoita sitten laulujen sanat kirjan sivulle tai aukeamalle. Seuraavalle sivullekin voi mainiosti jatkaa, jos on tarpeen. On hienoa, jos kirjoitat ihan omin käsin. Se on kohteliasta ja arvokasta.
Silkkipaperihiutaleiden liimauksessa muistetaan myös joulusiivouksen kanssa hermoilevaa äitiä:
--- Ota kiinni langasta, pidä se kireällä ja paina lumihiutale liimapisaran kohdalta lankaan kiinni. Lankaa täytyy sen takia pitää kireällä, ettei liimatippa vahingossa osuisi ikkunaan. Siitäkään ei äiti tykkäisi.
Kirjan loppuun on koottu jouluherkkujen ohjeita, mm. marsipaanin, lumikarpaloiden, piparminttupastillien ja ruustinnan piparkakkujen ohjeet, jotka saavat veden kihoamaan kielelle.
Virpi Pennan kuvitus on visuaalista silmänruokaa. Taitto on tehty viimeisen päälle siten, että kirjaa selailee mielikseen vielä uudelleen ja uudelleen. Askarteluohjeiden tyylissä ei ole poikettu kuvituksen taiteellisesti täysipainoisesta linjasta mitenkään, ja ratkaisu toimii silti hyvin.
Hauskasti ja riittävän maltillisesti Penna käyttää monissa lastenkirjoissa jo maneeriksi tullutta kollaasitekniikkaa esimerkiksi kuvassa, jossa spreijataan koivun oksia sanomalehtipaperin päällä:
Ainoa moite tulee tekstin pienestä präntistä. Kovin pienen lapsen jouluodotuksen inspiraatioon tämä kirja ei sovi. Tekstiä ei ole tehostettu lihavoinneilla tai muilla korostuksilla lainkaan, joten lapsen on oltava jo melko kouliintunut lukija ja ennen muuta askartelusta super-innostunut, jotta jaksaa lukea kirjaa.
Parhaimmillaan kirja toimiikin yhdessä aikuisen kanssa luettavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti