19. luukku: Joulupukkien kolmiodraamaa

Markus Majaluoma: Isä, koska joulupukki tulee? 33 sivua. WSOY 2005.
Ilmestynyt myös äänikirjana. WSOY 2011. Lukijana Martti Suosalo.














Helsingin Sanomien yleisönosastossa käydään parasta aikaa keskustelua siitä, saako lapsi traumoja Joulupukki-myytin ylläpitämisestä. Erityisen kiinnostavaa on se, että myös lapsenuskonsa menettänet nuoret ovat toimertuneet ottamaan osaa keskusteluun!

Lapsenusko ja luottamus joulun ihmeeseen ovat myös jouluaiheisissa lastenkirjoissa jo entistä kovemmalla koetuksella.

Aivan tavatonta tämäkään ei silti ole: jo 1900-luvun alun suomalaisissa joulusaduissa keksittiin toinen toistaan nerokkaampia selityksiä sille, kuinka Joulupukki ennättää käydä yhden illan aikana kaikkien lasten luona.

Uusissa joulukirjoissa lapsi uskaltaa toisinaan tuoda ilmi epäilynsä Joulupukin olemassaolosta, mutta lähes poikkeuksetta tämä samainen lapsi saa sadun tai tarinan kuluessa kiistämättömiä todisteita pukin olemassaolosta!

Ruusumäen perheen lapset Ossi, Väinö ja Annamaria havahtuvat jouluun jo syksyllä ja virittävät näin myös perheen isän miettimään HYVISSÄ AJOIN joulua ja sen ehdotonta kohokohtaa.




Ja vihdoin tulee jouluaatto. Isällä on tietysti kaikki jouluvalmistelut iloisesti levällään, ja äiti on seminaarimatkalla, kuinkas muuten.

Majaluoma tuntuu Isä-kirjoissaan antavan kunniaa Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas-kirjoille, joissa äiti niin ikään loistaa poissaolollaan. Isä-Ruusumäen boheemius on samaa luokkaa Mikon isän kanssa.

Kesken joulukiireiden isä saa puhelun. Joulupukki ilmoittaa kamalan lumimyrskyn estävän häntä saapumasta perinteiselle aattoillan visiitilleen. Pukki lupaa kyllä, että tontut toimittavat lahjat hänen puolestaan.

Isä hälyttää paikalle naapurin herra Putkelan viettämään heidän kanssaan aattoiltaa. Tästä sukeutuu tietysti sakea ja koominen soppa, mutta loppuratkaisu on ainakin lasten kannalta onnellinen.

Hulvattomat väärinkäsitykset sekä lasten ja aikuisten erilainen maailmankatsomus aiheuttavat Isä-kirjoissa toistuvasti riemastuttavia yhteentörmäyksiä.





Markus Majaluoman Isä-kirjat ovat lapsiperheen boheemia elämää hellästi tutkailevia farsseja. Niiden komiikka on hienovireistä ja hauskuttanee eniten aikuista lukijaa, mutta en käy kiistämään, etteikö lapsikin pääsisi samalle taajuudelle velmuilevan Majaluoman kanssa.