lauantai 17. joulukuuta 2011

17. luukku: Nyökyn sydän on puhdasta kultaa


Enid Blyton: Nyökky tapaa joulupukin. Otava 1962. Kuvittaja Harmsen Van der Beek. Suomentaja ei tiedossa. 60 s.














Enid Blytonin vuodesta 1950 ilmestyneet Noddy-kirjat ovat pienimpien lasten rakastamia ja hyvin tuntemia samaan tapaan kuin ahmimisikäisille suunnatut Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-kirjatkin.

Blyton tuotti heti menestyksekkään sarjakonseptin: hän kiinnitti huomiota myös kirjojen ulkoasuun, joissa sarjallisuus näkyi yhtenäisenä sarjan osasta toiseen toistuvana kansikuva-aihelmana, esim. lelujuna kansikuvan alaosassa ensimmäisessä Niksu-kirjassa, Hurrah for Little Noddy, vuodelta 1950.

Hollantilainen Harmsen Van der Beek ryhtyi kuvittamaan kirjoja ja hänen panoksensa oli merkittävä lapsiin vetoavan sympaattisen lelumaan Niksun hahmon suosiossa. Kuvittaja kuoli kuitenkin ennenaikaisesti vuonna 1953, mutta toiset kuvittajat jatkoivat hänen aloittamallaan tyylillä siitä eteenpäin.

Eri lapsisukupolvet ovat Suomessakin tutustuneet Niksuun – tai aiemmin Nyökkyyn – lastenohjelmien vaha-animaatiosarjoissa ja nyttemmin tietokonepohjaisissa modernimmissa animaatioissa. Lapsille suunnatut toiminnalliset puuhasivut löytyvät täältä.

Nyökky tapaa Joulupukin on on viehättävä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan valloittava lastenromaani.

Lelumaassa eletään jännittäviä aikoja. Itse kunniarvoisa Joulupukki on nimittäin tulossa vierailemaan Isokorvan veljen Lyhytkorvan luokse. Nyökky lupaa toimia Isokorvan autonkuljettajana ja pieni lelutonttu on niin täpinöissään pukin vierailusta että tekaisee autoa vahatessaan laulunkin Joulupukin kunniaksi.

Seuraavina päivinä Nyökyllä oli hyvin, hyvin kiire. Hän pesi kaikki vaatteensa ja kulki ympäri pukeutuneena herra Olli Otson vanhaan aamutakkiin, kunnes ne olivat kuivat. Rouva Otso, joka asui naapuritalossa, oli lainannut sen hänelle.

Rouva Otso silitti hänen puhtaat vaatteensa, koska hän pelkäsi Nyökyn polttavan ne silitysraudalla. Hän ompeli myös yhden napin kiinni ja osti Nyökylle uudet kengännauhat.

"En usko, että Joulupukki edes näkee minua", Nyökky sanoi. "Mutta olen puhdas ja siisti sen varalta, että hän näkee, eikö niin, rouva Otso?"

Nyökky maalasi autonsa kirkkaanpunaiseksi ja keltaiseksi. Sitten hän kiillotti sen yltä päältä.





Nyökky on luonnostaan hyvin vaatimaton, mutta monen sattuman summana hän pääsee sittenkin puheisiin Joulupukin kanssa. Joulupukki pyytää itse asiassa Nyökkyä kiertämään hänen kanssaan Lelumaata ja tutustumaan kaikkiin leluihin. Ja ylpeänä Nyökky ajaa punaista autoaan, joka sekin tuuttaa torveaan: "Pööp, pööp, pööp! "

Ja kaiken hauskan päätteeksi järjestetään tietysti suuret juhlat.


Ei kommentteja: