18. luukku: Etsintäkuulutettuna ryhdikäs joulukuusi!

Teija Rekola & Timo Kästämä: Kinkkulin kuusijuhla. 28 sivua. WSOY 2011. Graafinen suunnittelu Anna Makkonen.
















Teija Rekola (aik. Niemi) lanseerasi viime vuonna joulukirjamarkkinoille karismaattisen Kinkkuli-joulupossun, joka neuvokkuutensa ansiosta välttyi päätymästä joulupöydän keskipisteeksi.

Viime vuonna muistan vähän nikotelleeni hiukan ristiriitaista sankarihahmoa, mutta tässä sarjan uudessa osassa Kinkkuli on jo päässyt pälkähästä ja sekä lapsi- että aikuislukija voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä vauhdikkaan tarinan käänteisiin.




Kinkkuli on hyvää pataa Joulupukin tonttujen kanssa ja auttaa jouluvalmisteluissa parhaan kykynsä mukaan. Se huolestuu, kun selviää, että Joulupukki on jäämässä ilman joulukuusta. Syy puukatoon johtuu kesällä riehuneesta Olga-myrskystä, joka on kaatanut kaikki puut laajalta alueelta. Kinkkuli päättää lähteä yksinään kuusenhakumatkalle ja saa kumppaneikseen pikkuruiset hiiret.

Neuvot karttuvat matkan varrella, tonttukoulun pikkutontut opastavat Kinkkulin Otsatunturille. Lopulta kaikki kääntyy parhain päin, vaikka ihan supisuomalaiseen joulupuuhun ei päädytäkään!




Rekolan tarina kulkee joutuisasti ja replikointi on eloisaa ja ääneen luettuna luontevaa.

Timo Kästämä tekee aimo urakan kuvituksessa. Hänen akvarellikuvituksensa tiukkuvat talven sinistä valoa ja lumi on nietostunut maisemaan kauniisti.

Kästämä kuvittaa huolellisesti vanhojen rakennusten iän tuomaa patinaa ja silmä lepää hänen kansatieteellisen tarkoissa detaljeissaan. Vesivärikuvittajana Kästämä on hyvinkin Mauri Kunnaksen veroinen, ja sävyiltään heleämpi taitaja, jonka kuvista ei synny Kunnaksen kaltaista toiminnallista ähkyä.