12. luukku: Jakamisen ilo kuuluu jouluun

Annette Herzog & Stefanie Dahle: Mistä ystävä jouluksi, herra Möhkö? Suomentanut Sanna Hytti, 25 sivua, Lasten Keskus 2015.

Mistä ystävä jouluksi, herra Möhkö -kuvakirjan suomentanutta Sanna Hyttiä on kiittäminen osuvasta nimivalinnasta.

Pesukarhu Möhkö on nimittäin todellakin nimensä veroinen.

Möhkö lähtee kotikolostaan metsään etsimään itselleen ystävää,
eikä huomaa, että tunturipöllö seuraa sen kannoilla. Stefanie Dahlen kuvitusta
Annette Herzogin tekstiin kuvakirjassa Mistä ystävä jouluksi, herra Möhkö?
(Lasten Keskus 2015). 

Se haikailee itselleen ystävää, eikä hoksaa, että sillä on koko ajan ollut potentiaalinen luottoystävä, tunturipöllö, vierellään valmiina auttamaan ja seurustelemaan.

Jouluun oli enää muutama päivä. Herra Möhkö katseli ulos murheellisena. Täytyy kai tänäkin aattona järsiä kuivaa joulukinkkua ihan yksin, se mietti. Alkoi hiljalleen sataa lunta, ja silloin herra Möhkö sai ajatuksen. Se päätti etsiä itselleen ystävän.

Möhköllä on ajatuspinttymä siitä, että ystävän pitäisi olla hänen kaltaisensa. Möhkö on myös vähän itsekeskeinen omaan napaansa tuijottelija.

Siksi se viis veisaa tunturipöllön lähentymisyrityksistä, avunantotarjouksista ja neuvoista. Kunnes… tietenkin… lopulta Möhkö lakkaa möhköilemästä ja antautuu uudelle ystävyydelle.

Näin komeasti roihuava nuotio saadaan pöllön avulla aikaan, mutta
vielä tässäkään vaiheessa Möhkö ei oivalla, että onni voi joskus löytyä läheltä. Stefanie Dahlen kuvitusta Annette Herzogin tekstiin kuvakirjassa Mistä ystävä jouluksi,
herra Möhkö? (Lasten Keskus 2015). 

Ja niinpä tästä joulusta tuleekin ihan erilainen joulu.

Enää herra Möhköä ei haitannut, että sen uusi ystävä sattui olemaan jokseenkin pienokokoinen. Päinvastoin, ajatteli Möhkö. Pieni ystävä on pieniruokainen, ja seurassa kuivakin kinkku maistuu paremmalta.
 

Stefanie Dahlen kuvitus on pikkupiirteisen herttaista, lumisen metsän tunnelmat ja Möhkön puuasumuksen kotoisat detaljit saavat kuvan katsojan huokailemaan ihastuksesta.

Saksalaisessa kuvakirjassa on samaa haikean-kaunista elämänviisautta kuin Janoschin lukuisissa lastenkirjoissa.

Saksankielinen alkuteos on nimeltään hyvin runollinen ja pitkä: O du fröhliche, lieber Mumpf! Ein Freund wärmt das Hertz, wenn überall Schnee liegt.