Aamulehden ja Tulenkantajien kirjakaupan ensimmäinen
Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon voittaja on tänä iltana julkistettu. Ja voittajaksi ylsi
kaikkien lasten- ja nuortenkirjapalkintoehdokkuuksien osalta käsittämättömästi tyystin katveeseen jäänyt
Seita Vuorelan Karikko.
Palkintoraadin puheenjohtaja, palkinnon jakanut kirjailija Sofi
Oksanen tosin sanoi - mielestäni hieman latistavasti ja nuortenkirjailijan statusta vähättelevästi – olevan
harmillista, että Vuorela profiloituu nuorisokirjailijaksi.
"Karikko on ennen kaikkea romaani, sanoi Oksanen".
Karikkohan on saanut takakanteensa kirjaston kaksoisluokituksen:
sekä nuorille että aikuisille. Kirjailija itse sekoittaa kohderyhmäajattelua entisestään, sillä Vuorela kutsuu kaikkia 2000-luvulla kirjoittamiaan romaaneija – Karikkoa, Viimaa ja Usvaa – lastenromaaneiksi!
Hänen mielestään nykynuortenromaani manipuloi nuoria
kuvittelemalla, että voisi tietää nuoren toiveet ja tarpeet jo ennalta.
Lastenromaani antaa Vuorelan mielestä enemmän tilaa lukijan omalle ajattelulle!
Tulenkantaja-palkinto
on suomalainen vuosittain jaettava 5 000 euron suuruinen vientikirjallisuuden palkinto, jonka tavoite
on löytää edellisenä vuonna Suomessa ilmestynyt kaunokirjallinen teos, jolla on
parhaat mahdollisuudet menestyä ulkomailla. Kilpailuun lasketaan mukaan kaikki
kotimainen kaunokirjallisuus romaaneista runoihin ja esseisiin sekä lasten- ja
nuortenkirjallisuuteen.
Vuorela
on erityisen hyvä kirjallinen mannekiini uudelle palkinnolle: hänen tuotantoaan
on käännetty jo ranskaksi, italiaksi, englanniksi ja saksaksi. Romaani Viima sai vuonna
2011 ranskalaisen Pépites-palkinnon vuoden parhaana ranskan kielellä ilmestyneenä nuortenromaanina. Vastaavaa menestystä voi povata myös Karikolle.
Rouva Huu onnittelee lämpimästi Seita Vuorelaa. Karikko on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime vuoden marraskuussa.
3 kommenttia:
Huippujuttu! Karikko on parasta mainosta suomalaiselle kirjallisuudele. Onnea Seitalle ja hurjasti lisää menestystä maailmalla!
Toivottaa Sari P.
Samaa olen ihmetellyt palkintojen kohdalla: Miten Karikko on voitu ohittaa? Ehkä se vain on liian kaunis ja hyvä?
Varmasti tämän romaanin yli ikä- ja lajirajojen menevä muoto on hämmentänyt erilaisia raateja: sitä ei ole osattu lukea ns. oikein.
Nykyisin kirjoitetaan paljon kirjoja, jotka leikittelevät erilaisilla lajityypeillä. Siri Kolu kutsui Kirjakori-seminaarissa näitä kirjoja osuvasti lajihybrideiksi.
Lapset ja nuoret ovat lukijoina nykyisin tavattoman notkeita ja ennakkoluulottomiakin.
Me aikuiset taidamme olla jäykkäniskaisempia vähänkin enemmän leikittelevän tai kokeilevan (lasten- ja nuorten)kirjallisuuden vastaanottajina...
Lähetä kommentti