21. luukku: Puuhalassakin valmistaudutaan jouluun

Richard Scarry: Kaikkein paras joulukirja. Suomentanut Raija Mattila. 42 sivua. Tammi 1982. 3. painos 2004.















Vastakohdat täydentävät toisiaan myös jouluaiheisissa lastenkirjoissa.

Siinä missä eilinen Pirkko Vainion Ville ja pyrstötähti huokui rauhallista tunnelmaa ja lähimmäisenrakkautta, niin Richard Scarryn Kaikkein paras joulukirja kiihdyttää entisestään itse kunkin joulustressiä.

Puuhalassa valmistaudutaan nimittäin jouluun. Siellä kuhisee, kaduilla on vilskettä ja kiire on aistittavissa koheltavien asukkaiden moninaisissa toimissa.

Lyhyet tarinat Puuhalan (joka myös animaatiosarjassa Touhulana tunnetaan) asukkaista nivoutuvat kaikki jollain tavalla jouluun.





Tohtori Luuranko (????) ehtii hätiin säällä kuin säällä ja kaupungin asukkaat lupaavat viimeistään jouluna palkita hänen vaivannäkönsä. Yksinäiset vanhukset ja äkäilevät tuittupäätkin huomioidaan, sillä jouluna kukaan ei saa olla yksin.

Muistuma vanhojen moraalisesti ojentavien joulusatujen perinteestä häivähtää taustalla tarinassa ”Ilkeät kaksoset”, joka kertoo pihan vintiöistä, Immusta ja Inkusta, jotka olivat ”hyvin ilkeitä”. He saavat joululahjaksi vain kaksi valtavankokoista hiilisäkkiä. Kun Puuhalasta katkeavat sähköt, on kaksosilla oiva tilaisuus parantaa tapansa ja olla kilttejä kaikille….




Kiire ja kohellus näkyvät myös Joulupukin aattoyön kierroksella, mutta kaikesta onneksi selvitään kekseliäisyyden ja luovan ongelmanratkaisun ansiosta.

Kirjassa on myös neilikka-appelsiinin askarteluohje ja Matka mummolaan –pelilauta yhdellä aukeamalla.

Kohottavaksi lopuksi voi kaiken sähellyksen jälkeen rauhoittua laulamalla "Jouluyö, juhlayö" –laulun, joka löytyy kirjan lopusta nuotteineen.

Richard Scarryn kirjojen tapahtumantäyteisyys vetoavat lapsiin, vaikka aikuisen on usein vaikea veivata samoja kirjoja kerta toisensa jälkeen. Tämän sai Rouva Huukin kuopuksen kohdalla tuta, kun Scarryn Mitä ihmiset tekevät –kirjaa luettiin eest taas pojan ollessa noin parivuotias. Matkustimme mummolaan viikonlopuksi, ja ajattelin että unohdan tietoisesti kirjan kotiin, vaikka tiesinkin että sitä vielä kaivattaisiin. Halusin pitää vähän lomaa kirjan lukemisesta.

Kävimme pikaisesti Forssan kaupunkirjastosssa ja kuopus oli hetken omilla teillään. Naama kuin Hangon keksi hän kiikutti minulle tuon samaisen Scarryn isokokoisen keltaisen kuvakirjan…. ruotsinkielisenä laitoksena.