Tuula Korolainen: Lyhtykujan Lucia. Kuvittanut Kristiina Louhi. 28 sivua. Tammi 2004. Irmelin Sandman Lilius: Rasse Rask och bortrövade Lucia. 26 sivua. Schildts 2004; Rasse Rask ja ryöstetty Lucia. Suomentanut Raija Jänicke. 26 sivua. Tammi 2004.
Joulukuun 13:nnen päivän Lucia-perinne on hiljalleen yleistynyt suomenruotsalaisista kouluista myös suomenkielisiin. Viisi vuotta sitten ilmestyi sattuman oikusta peräti kaksi Lucia-aiheista lastenkirjaa, joiden painotukset ja tyyli tosin poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Tuula Korolaisen ja Kristiina Louhen Lyhtykujan Luciassa kuvat ja teksti huokuvat Lucia-perinteelle ominaista aulista mieltä, valoa ja toisten huomioimista.
Kolmasluokkalainen Anna on saanut kunnian olla oman koulunsa Lucia-neitona. Tehtävä jännittää Annaa: hän on hyvin perillä Lucia-perinteen historiallisista taustoista. Annan täti on nimittäin saanut nuoruudessaan olla koko Suomen virallisena Luciana, joka on kruunattu Helsingin Tuomiokirkossa juhlavin menoin.
Lapsipsykologista tarkkanäköisyyttä Korolainen osoittaa tavassa, jolla hän kuvaa Annan kärsimättömyyttä ja pientä epäröintiäkin tytön joutuessa matkallaan Lucia-juhlaan yllättäen avustamaan sokeaa miestä vilkkaan, lumituiskun ruuhkauttaman kadun ylityksessä – hieman kohtalokkain seurauksin.
Tähän kohtaukseen kiteytyy kauniisti myös italialaiseen pyhimyslegendaan pohjaava Lucian rooli näkövammaisten suojeluspyhimyksenä. Nykylapselta auttaminen, toisen huomioiminen ja uhrautuvaisuus eivät välttämättä enää käy yhtä luontevasti kuin vielä sata vuotta sitten luonteen hurskautta korostavissa ja pyyteettömyyteen tähtäävissä lastenkirjoissa...
Kristiina Louhi taltioi kuviinsa niin juhlavan tilaisuuden nostattamaa jännitystä kuin arkista touhotustakin.
Kokeneena lasten tietokirjailijana Korolainen onnistuu liittämään tarinansa oheen tuhdin annoksen kansanperinnettä ja juhlatietoutta. Lyhtykadun Lucia onkin oivallinen kuvatietokirja, jossa opitaan myös Lusse-pullan leipominen ja Lucia-laulun sanat, joita Maijaliisa Dieckmann on uudessa suomennoksessaan hieman modernisoinut ja tehnyt sanomaltaan jouluisemmiksi.
Tieto-osuudessa on vielä tiivistetysti Lucia-perinteen suomalaista ja kansainvälistä taustaa.
Irmelin Sandman Lilius yhdistää omaan Lucia-kirjaansa sumeilematta ja tavoilleen uskollisena tuikitavallista jokapäivää ja huimaaa fantasiaa. Sandman Liliuksen yllätyksellinen tarina sijoittuu hänen kotikaupunkiinsa Hankoon. Raskin perhe seuraa paikallistelevision teemalähetystä, jossa kaupungin oma Lucia vilkuttaa kaupungintalon parvekkeelta. Harras tilanne häiriintyy, kun tuimailmeinen kapteeni Krapu sieppaa Lucian. Hän haluaa nimittäin päihittää toisen kapteenin kisassa siitä, kuka valaisee laivansa omaperäisimmällä tavalla.
Sandman Lilius zoomaa tapahtumia pikkupoika Rasse Raskin kotiin ja sieltä käynnistyvään pelastusoperaatioon, palatakseen taas kaupunkilaisten reaktioihin ja kommentteihin ja viimein kapteenin Taskurapu-laivalle. Hän tekee Lucian kaappauksesta silkkaa draamaa, jota vielä letkeästi maustaa koomisilla välihuomautuksilla.
Sandman Liliuksen mustavalkoinen sarjakuva ja maalaukselliset koko sivun nelivärikuvat vuorottelevat kuvituksessa. Lopulta tarinasta sukeutuukin perämies Simpan ja Lucian – tai oikeammin Isadora Lehtokaran – huima rakkaustarina, jota Rasse Rask lentävän hevosensa kanssa edistää varsin kekseliäällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti