Anna Gullichsen & Cara Knuutinen: Satu Kukkameri ja lumen ihme. Suomentanut Tittamari Marttinen. 28 sivua. Tammi 2009. Nyt on jo aika miettiä joulukukkia!
Viimejouluinen amaryllis nautti koko kesän puutarhan varjosta ja levitti pitkiä lehtiään nurmikolle. Myöhäissyksyn tultua leikkasin lehdet tylysti sipuliin saakka kaljuksi. Pikaisen jääkaapin kylmäkäsittelyn ja mullanvaihdon jälkeen odotan nyt luottavaisena uusien lehtien ja kukkavanan esiin työntymistä.
Anna Gullichsenin ja Cara Knuutisen tietokuvakirjankin tunnusmerkit täyttävä Satu Kukkameri ja lumen ihme on silmiä hivelevän kaunis ja samalla hyödyllinen kirja joulukukista.
Sen kodikkaassa tunnelmassa ja tavassa ujuttaa vaivattomasti tietoa tarinan lomaan on samanlaista vaivattomuutta kuin Christina Björkin ja Lena Anderssonin Linnea-tytön puutarhaharrastuksesta kertovissa ruotsalaisissa lasten kuvatietokirjoissa.
Pikkutyttö Satu on aiemmin seikkaillut kuvakirjassa Satu ja päärynäpuun Pyrre (Tammi 2008). Molemmat kuvakirjat ovat ilmestyneet alunperin Söderströmsin kautta nimillä Saga Blom (2008) ja Saga Blom och snöflickan (2009)
Jouluisessa uutuudessa on pohjoismaisen jouluperinteen vanhanaikaista lumoa. Cara Knuutisen pakkasta tiukkuvat ulkokuvat ja sisätilojen kodikas lämpö luovat akvarellikuvitukseen jouluista tunnelmaa.
Satu valmistelee joulua ranskalaissyntyisen mumminsa kanssa. Jouluaskareiden lomassa mummi kertoo tytölle joulukukista, niiden hoidosta ja niihin liitetyistä uskomuksista.
Erityisellä hartaudella mummi kertoo jouluruususta (lat. Helleborus niger), josta on tullut viime vuosien joulukukkamyynnissä varteenotettava kilpailija perinteisille joulutähdille ja hyasinteille.
Satu kohtaa talvisessa puutarhassa Hellen, jouluruusun keijun, joka kertoo tytölle kasvin ihmeellisestä sitkeydestä työntää kukkansa lumen ja jäänkin läpi.
Jouluruusuun liittyy legenda pienestä tytöstä, joka oli niin köyhä, ettei voinut hankkia lahjaa Jeesus-lapselle. Tyttö seisoi talviyönä hangessa itkemässä. Siihen, mihin tytön kyyneleet putosivat, kasvoi myöhemmin ihana kukka, jouluruusu.
Myös Selma Lagerlöf on viehättynyt kukasta ja kirjoittanut oman Jouluruusun legendansa vuonna 1905. Lagerlöfin versiossa ovat pääosassa Göingen metsässä lymyilevä pahamaineinen henkipatto rosvojoukko sekä luostarin hurskas apotti epäileväisen maallikkoveljen kanssa.
Rosvomuori kertoo apotille jouluyönä rosvometsään puhkeavasta paratiisin puutarhasta, joka päihittää runsaudessaan ja kukkeudessaan apotin yrttitarhankin. Apotti kuolee jouluyönä keskelle tätä ihmeellistä puutarhaa. Kädessään hän puristaa jouluruusun juurimukulaa, jonka avulla maallikkoveli lunastaa arkkipiispan myötävaikutuksella apotin antaman lupauksen lakkauttaa lainsuojattomien rosvojen vainoaminen.
Jouluruusun legenda löytyy Selma Lagerlöfin kirjasta Joululahja ja muita kertomuksia (kuv. Veronica Leo, WSOY 1986).
Satu Kukkameri ja lumen ihme -kuvakirjassa mummi kertoo Sadulle kiinnostavaa tietoa jouluruusun juurimukulan käytöstä lääkekasvina.
Viehättävänä lisänä kirjassa on Lumivohveleiden resepti. Toivottavasti niiden tekeminen onnistuu tänäkin jouluna: tärkeänä ainesosana on nimittäin yksi kahvikupillinen vastasatanutta lunta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti