22. luukku: Kuusi pukeutuu pian juhlaan!

Kaisa Koivisto, Hannele Nyman & Marjo-Riitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen jouluuusen tarina. 224 sivua. Tammi 2009. Kannen suunnittelu Tuija Kuusela.

H. C. Andersen & Bernadette: Kuusen tarina. Suomentanut Minna Vuorinen. 25 sivua. Lasten Keskus 1990.



Joulukuusikauppiaat ovat jo tulleet tavaratalojen parkkipaikoille ja toreille.

Joulun paras tietokirja on jouluentusiastien ja museoalan ammattilaisten kirjoittama Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen joulukuusen tarina. Se on ensimmäinen kokonaisesitys kotoisen joulukuusen historiaan. Tietokirja on avoimen nostalginen ja retrohenkinen, mutta laskelmoitu tunnepaatos kantaa tuhtia kirjaa kyllä komeasti loppuun asti.

Kirjan runsas, mutta harkittu kuvitus hivelee silmää.

1950-luvun sisustuslehden ideaalijoulukuuseen kuuluivat himmeli, lastulinnut ja olkipallot, mutta suurin osa suomalaisista on aina rakastanut enemmän säihkettä, räikeitä värejä sekä kulta- ja hopealameeta.

Kirja tekee komeasti kunniaa myös edelleen toimivalle kotimaiselle, tänä vuonna 85 vuotta täyttäneelle K. A. Weiste Oy:n joulukoristetehtaalle, joka tekee yhä paljon koristeita myös vientiin.

Joulukuusen alkujuuret juontuvat jo 1600-luvulle pohjois-saksalaisiin säätyläiskoteihin. Sieltä perinne kulkeutui ruotslaisen sivistyneistön kautta 1820-luvulla Suomeenkin.

Tärkeässä roolissa kuusiperinteemme vakiinnuttamisessa olivat lastenlehtien ohella nimenomaan Zacharias Topeliuksen sadut, jotka muodostuivat nopeasti esikuviksi oikeasta joulunvietosta kuusineen ja joululauluineen ja –lahjoineen. “Elävän joulukuusen” moni näki ensimmäistä kertaa kuitenkin kansakoulun joulujuhlassa.

Kirjassa on kosolti kiinnostavia kuriositeetteja – muun muassa Saksassa huolestuttiin jo 1820-luvulla metsien kuusikantojen tuhlauksesta ja kehiteltiin erilaisia tekokuusimalleja, joista erikoisin valmistettiin hanhensulista!

Keräilijöiden riemuksi kirjassa esitellään myös kattava otos erilaisia kuusenjalkoja eri aikakausilta. Kummasti nuo muoviset vihreät kuusenjalatkin nostattavat nostalgisia muistoja, kuusenkynttilänjaloista ja tähtisädetikkujen pakkauksista nyt puhumattakaan!

Kiinnostavaa ajankuvaa antavat pula-aikojen kekseliäät joulukuusenkoristeiden materiaalit, esimerkiksi ohuet porkkanat, joita kastettiin steariiniin ja näin saatiin jääpuikkoja joulukuuseen! Perusteellisen selvityksen saavat myös 1830-luvun Saksassa kehitellyt Lauschan lasipuhalletut joulupallot, jotka ovat nykyisin haluttuja keräilykohteita.

Teoksen kupeeseen liittyy kaksikin kiinnostavaa näyttelyä: Suomalaisen joulukuusen tarina Tampereen museokeskus Vapriikissa 10. tammikuuta 2010 asti ja Joulupuu on rakennettu, joka esittelee saksalaisia lasisia joulukuusenkoristeita 1800-luvun puolivälistä alkaen Suomen lasimuseossa Riihimäellä 31.12.2009 asti.

H. C. Andersenin Kuusen tarina on pakahduttavan kaunis moraliteetti, jossa ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Piskuinen kuusi kuvittelee itsestään suuria ja vihdoin se pääseekin hetkeksi komistamaan säätyläisperheen joulun viettoa.

Mutta katoavaista on mainen kunnia: kuusen riemu ei kestä kauan. Kuusen personoimisen kautta Andersen käsittelee elämän peruskysymyksiä tässäkin sadussa viiltävän tarkasti ja ankarasti. Kuusi ei osannut tarttua hetkeen, ja nauttia kauniista kasvupaikastaan vehreässä metsässä. Sen kohtaloksi tulee joutua poltetuksi uunissa, mutta onneksi kuusen muisto säilyy lasten löytämässä kultaisessa koristetähdessä…