Pirkko Vainio: Jouluenkeli. 25 sivua. Lasten Keskus 1995. Nykyisen kerskakulutuksen ja jouluhysterian aikaan Pirkko Vainion Jouluenkeli on erityisen ajankohtainen. Tästä kuvakirjasta on tullut meidän perheelle tärkeä joulumielen herättäjä.
Jouluenkeli on moderni joulukertomus pyyteettömästä antamisen ilosta, joka ulottuu myös yhteiskunnan vähäosaisiin samaan tapaan kuin vanhoissa Zacharias Topeliuksen joulusaduissa.
Marja-tyttö näkee joulukadun vilinässä resuisen kulkurin, jota hän ensin lelukaupan näyteikkunan luona säikähtää. Kulkurin joulunvietto askarruttaa Marjaa. Näiltä osin asetelmat ovat hyvin samankaltaiset kuin Kate DiCamillon Jouluyön ihmeessä, joka oli Joulukalenterihyllyssä esillä 10 . päivä joulukuuta.
Äidillä ei ole aikaa kuunnella Marjan mietteitä, mutta mummo on alttiimpi tytön mielenliikahduksille. Marja saa joulumielen viemällä kodittomalle kulkurille leipomiaan enkelinmuotoisia pipareita jouluaattoaamuna.
Vainion joulukertomus on kaunis kuvaus lapsenuskosta ja auttamisen halusta, joiden vertauskuvaksi Marja saa joululahjaksi mummon vanhan enkelisoittorasian. Mummo on kertonut, että enkelit saavat siipensä, kun ihmiset tekevät toisilleen hyvää. Niinpä rikkinäiselle soittorasiallekin on jouluaatoksi saatu uudet ja eheät hohdokkaat siivet vanhojen ja rikkinäisten sijalle.
Kuvakirja ei pastellissävyisestä akvarellikuvituksestaan huolimatta ole onneksi tunnelmaltaan pakahduttavan idyllinen: perinteitä kunnioittavan mummon vastakohtana esitellään nimittäin jouluvalmistelusta aidontuntuisesti stressaantunut äiti!
Tänään keskiviikkona katukuvaan ovat tulleet Pelastusarmeijan perinteiset joulupadat, joilla kerätään raha- ja tavaralahjoituksia varattomien joulunviettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti