23. luukku: Joulu on jo ovella!

Hannele Huovi: Matka joulun taloon. Joulun satuja ja runoja. Kuvittanut Virpi Talvitie. 33 sivua. Tammi 2001. 2. painos 2002.

Hannele Huovi, Virpi Talvitie ja Soili Perkiö: Matka joulun taloon. Runojen sävellykset ja sovitukset Soili Perkiö. Satujen lukija Hannele Huovi, laulajat ja soittajat Maija Karhinen & kump. Lasten Parhaat Kirjat 2001. CD-levy, kesto. 64 min.

Hannele Huovin ja Virpi Talvitien Matka joulun taloon on kaikkien joulun ystävien ehtymätön tunnelmakirja, joka viipyilee lumisateisissa pakkasmaisemissa, alkuillan sinisessä hetkessä ja kynttilän kajossa.

Hannele Huovi on koonnut runo- ja satukuvakirjaansa jouluaiheisia satuja, tarinoita ja runoja aiemmista kokoelmistaan.

Huovi on selkeästi yksi tunnustuksellisemmista ja asiaan paneutuneimmista nykylastenkirjallisuuden joulukirjailijoista: sen verran taajaan hän on tähän vuotuisjuhlaan tuotannossaan palannut!

[Rouva Huukin on usein päätynyt – monien muiden ehdokkaiden joukosta – lainaamaan nimenomaan Huovin tunnelmallisia joulurunoja omiin joulutervehdyksiinsä. Tänä vuonna moni sai Karvakorvan runopurkki -kokoelmasta (Tammi 2008) runon Sydänlintu, jonka kupeessa poseerasi Birger Kaipiaisen salamyhkäinen lintu...]

Moderneissa, mutta vanhaa joulusatuperinnettä silti taidokkaasti myötäilevissä joulutarinoissa Huovi esittelee omaa tonttu-identiteettiään vasta etsiviä pikkutonttuja. Tonttu Tosi Pikkuinen joutuu pienen kokonsa ja kokemattomuutensa vuoksi kiireisten tonttujen syrjään sysimäksi, kunnes Joulumuori kaappaa tontun kainaloonsa ja kertoo tontun olevan riittävän hyvä sellaisenaan, sillä on nimittäin tontuntoimessa tärkeitä rakastamisen, leikin, ilon, hellyyden ja auttavaisuuden taitoja.

Liina Jänöliinin oikea joulu -satu on hauska ja vertauskuvallisenakin luettava tarina siitä, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa joulun viettoon. Jouluvalmisteluissaan äärimmäisen jämpti Liina Jänöliini paheksuu muiden metsän eläinten leväperäistä jouluun asettumista. Itse luen veikeän tarinan rivien välistä myös maahanmuuttajien ja monikulttuuristen perinteiden Suomeen leviämisen jälkeen Suomeen vuosituhannen taitteessa jo rantautuneita suvaitsevaisuudenkin kaikuja.

Oleellinen osa kirjan lumousta lepää myös Virpi Talvitien kuvituksessa.

Talvitie levittää joulun väripalettia sävykkääksi, siihen mahtuu tiukkuvan pakkasen sinistä, huuruista harmaata, okranruskeaa, oranssia ja jopa keltaista. Talvitie hyödyntää usein koulun piirustustunniltakin tuttua raapetekniikkaa töissään: niistä syntyy kevyen-ilakoiva ja silti hyvin rauhallinen tunnelma.

Huovin joulurunot ovat itsessään hyvin rytmikkäitä, sointuvia ja korvalle kirjoitettuja. Soili Perkiö on säveltänyt ja sovittanut runoihin jouluisen-hiljaisen ja tunnelmallisen melodian, ja nämä laulut on koottu samannimiselle Matka joulun taloon -CD-levylle, josta löytyvät myös sadut ja tarinat Hannele Huovin ääneenlukemina.

Rouva Huulla on vielä pari lahjaa tekemättä, mutta siippa on laittanut kystä kyllä, joten tänään voi jo rauhoittua...

Ja siihen joulurauhaan meitä kaikkia virittäköön Hannele Huovin runo

Jouluyönä

Asemalla hiljenee.
Minne kaikki lähti?
Yli öisen kaupungin
loistaa joulutähti.

Pieni tonttu nukahtaa
katulampun valoon.
Tähti tuikkii ikkunasta
rauhaa joulutaloon.