Ei vaivata päätä turhilla: kirjakone auttaa !

Lasten- ja nuortenkirjailijoiden Grafomania-blogissa on virinnyt kadehdittavan vilkas keskustelu nuortenkirjallisuuden ikärajoista.


Aihe juontuu Rouva Huun oletuksen mukaan lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjailija Kirsti Ellilän Kirjailijan häiriöklinikka-blogissa käytyyn vilkkaaseen keskusteluun bloginpitäjän lopulta pois vetämästä kokonaisuudesta, jonka poistamista on tähän mennessä sitäkin kommentoitu jo 101 kommentin voimin.

Tuon Ellilän blogin kimmokkeena oli käsittääkseni Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior –palkitun nuortenromaanin Valoa valoa valoa oletettu rankkuus. Osa keskusteluun osallistuneista oli sitä mieltä, että teoksen seksuaalisuuden ja rankkojen aiheiden kuvaus voivat jopa vaurioittaa nuoria lukijoita.

Ellilän blogissa ja Grafomaniassa keskustelu on ollut hätkähdyttävän voimallista. Vastakkain ovat olleet huolestuneet, lasten ja nuorten lukemisen kontrolloinnin puolesta puhuvat holhoajat sekä nuoren omaan kirjalliseen intuitioon ja lukuharrastuksen itsenäisiin polkuihin uskovat ja vapaamielisemmät tahot. Vastakkaisissa leireissä on ollut niin lasten- ja nuortenkirjailijoita, isovanhempia, kirjastonhoitajia kuin muitakin (lasten- ja nuorten)kirjallisuuden harrastajia – joukossa onneksi muutama jalat maassa oleva nuori lukijakin!

Rouva Huu ei ole muilta työkiireiltään ennättänyt osallistua kumpaisenkaan keskusteluun, vaikka mieli olisi tehnytkin monessa keskustelun kipakassa käänteessä niin tehdä.

Mistä tämä yht äkkinen huoli ja haloo kertoo?

Mielestäni kyse on yhtäältä siitä, että aikuiset ovat etääntyneet yhä loitommalle omista lapsistaan: perheen yhteistä aikaa on entistä vähemmän ja se vähäkin aika, jonka nuori kotona viettää, kuluu usein pääosin tietokoneen kanssa seurustellessa. Aikuiset eivät enää pääse – tai heitä ei päästetä – kurkistamaan nuorten pään sisään yhtä luontevasti kuin ennen. Tässä ilmi tulleessa aikuisten kasvattajien huolessa onkin mielestäni kyse osittain myös heidän huonosta omastatunnostaan ja riittämättömyyden tunteesta toimia vanhempina.

Samaan aikaan nuorille suunnattua kirjallisuutta ilmestyy entistä enemmän – jos ei määrällisesti niin ainakin erilaisiin lajityyppeihin eroteltuna skaala on entistä isompi – ja ilmestyvä kirjallisuus on ennen muuta tasoltaan aiempaa kirjavaa (pien- ja omakustantamisen lisääntymisen ongelmiin Rouva Huu otti äskettäin kantaa myös Onnimanni-lehden kolmosnumeron pääkirjoituksessa otsikolla Ystävät ja kylänmiehet eivät korvaa kustannustoimittajaa).

Rouva Huu toivoo, että mainituissa blogeissa lainehtineen keskustelun kiivaimmat tyrskyt eivät ole alkumaininkina nuortenkirjallisuuden holhoavan sensuurimentaliteetin kotiutumiselle Suomeen. Yhdysvalloissahan lasten- ja nuortenkirjallisuutta on suitsittu sensuurilla jo pitkään.

Enemmistö suomalaisista nuortenkirjailijoista tuntee vastuunsa ja velvoitteensa ja samaa voi sanoa myös kustannus- ja kirjastoväestä.

Nuortenromaanien aiheet eivät oman kokemukseni mukaan ole rankistuneet. Sitä vastoin nuorten psyykkisistä ongelmista ja pahoinvoinnista kirjoitetaan entistä enemmän ja tämä voi saada hälykellot herkästi soimaan joidenkin aikuisten korvissa. Kirjallisuuden mahtia nuorten tajunnan räjäyttäjänä voisi tässä yhteydessä kuitenkin perustellusti vähätellä. Virtuaalimaailmasta, mainoksista ja television syytämästä todellisuudesta löytyy kosolti paljon isompia uhkakuvia.




Mutta eipä mitään hätää meillä lähipiirilleen kirjalahjoja harkitsevilla näin joulun alla. Prisma on nimittäin kehittänyt sivulleen Kirjakoneen, joka auttaa etsimään parhaiten toiveitasi vastaavan kirjan Prisman valikoimasta.

Kohderyhmissä voi valita kirjoja aikuisille sekä lapsille ja nuorille. Hakukoneeseen voi säätää, 1. Tuleeko kirja tytölle vai pojalle, 2. Onko lukija pieni vai iso, 3. Onko kirjan tarkoitus huvi vai hyöty ja 4) mihin hintahaarukkaan kirjan myyntihinta asettuu akselilla 5 – 24 euroa.

Prisman kirjakone on luultavasti ajan hermolla, sillä valikoimista ei löydy ainuttakaan realisitista ja aiheenvalinnaltaan siten tavalla tai toisella arveluttavaa nuortenromaania.

Kotimaisista löytyy vain Merja Jalon hevoskirja Tuomion kellot (WSOY), Nopoloiden uusin Risto Räppääjä (Tammi) ja Tuomas Kyrön Pukin paha päivä (WSOY) sekä käännösromaaneista John Stephensin Smaragdiatlas (Tammi).

Kirjakone ja sitä myötä siis myös Prisman lasten- ja nuortenkirjavalikoima on jumiutunut ennalta-arvattaviin - ja sisällöltään jokseenkin harmittomiin – myyntimenestyksiin, mutta tämä olisikin sitten taas ihan uuden älämölön aihe.