Berliinissä
asuva Sanna Isto debytoi pari vuotta
sitten Tinka ja Taika
-lastenromaanillaan. Kustantajan markkinoinnissa kirjaa nimitettiin tuolloin
suurieleisesti Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjojen perilliseksi.
Eittämättä
Iston selkeästi tyttöjen mieltymykset varteen otettavalle modernille
lastenromaanille onkin tilausta. Tapahtumien tempo ei päätä huimaa tässä
jatko-osassakaan, mutta sitäkin enemmän tilaa jää lukijan ja/tai ääneen luentaa kuuntelevan lapsen omalle
mielikuvitukselle.
Montosen salkku aiheuttaa mummolle selvästi päänvaivaa. Julia Vuoren kuvitusta Sanna Iston lastenromaaniin Tinka ja Taika: noidanruohon salaisuus, WSOY 2013. |
Mummo
valmentaa tyttöjä entistä määrätietoisemmin:
”Jatkakaa harjoituksia, mutta harjoitelkaa ennen kaikkea maltillisia pieniä taikoja sekä itsehillintää. Se on vaikeaa, mutta sitäkin tärkeämpää. Noidan pitää tietää, mitä tekee, muutenhan koko maailma olisi pian mullin mallin.”
Mummo on
liittoutunut tyttöjen kanssa, ja jännitettä perheenjäsenten välisiin suhteisiin
tuo äidin pyristely verenperintönä saamiaan taikavoimia vastaan:
Äiti puhalsi ilmat keuhkoistaan ja kuulosti äkkiä melkein surulliselta. ”Mikään ei ole niin kuin ennen,” hän sanoi. ”Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Mitään ei voi suunnitella, mistään ei voi olla varma. Se on juuri se syy, miksi en lainkaan pidä taikuudesta.”
”Mutta sehän on juuri päinvastoin,” Tinka ihmetteli.”Höpsistä”, äiti sanoi. ”Jos taikuutta ei olisi olemassakaan, myöskään peukalonkokoisia miehiä ei juoksentelisi ihmisten kukkapenkeissä.”
Tyttöjen leluhevonen Lilli on levoton sielu, joka pitää vaihtelusta. Julia Vuoren kuvitusta Sanna Iston lastenromaaniin Tinka ja Taika: noidanruohon salaisuus, WSOY 2013. |
Sisarusten
Tinkan ja Taikan arkeen tulee kaivattua vipinää, kun mummon vanha tuttava,
Montonen, aiheuttaa heille monenlaista päänvaivaa ja kepposta. Kun ollaan
taikavoimien äärellä, niin kokosuhteilla leikitellään taajaan, ja äidin
puutarha kokee seikkailun tiimellyksessä monta muodonmuutosta.
Montosen mysteeri ja mummon menneisyyden kontaktit tähän muikeaan mieheen jäävät vielä avoimiksi seuraavankin jatko-osan tarpeisiin.
Julia Vuoren kuvituksessa Tinka ja Taika ovat suurisilmäisiä ja isopäisiä kuin
Bratz-nuket konsanaan. Kuvitus ei ole kovin toiminnallista, mutta sävykäs,
tyttöjä ja äitejä värimaailmaltaankin viekoitteleva romanttinen, mutta selkeäpiirteinen
kuvitustyyli luo harmoniset puitteet saturomaanille.
Saara Cantellin ohjaama lastenelokuva Onneli ja Anneli tulee ensi-iltaan ensi
vuoden tammikuussa. Käsikirjoituksen on laatinut
Sami Keski-Vähälä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti