perjantai 13. joulukuuta 2013

13. luukku: Maltti on valttia, Apo Apponen!



















Juhani Känkänen: Joulu on jo ovella, Apo Apponen! 47 sivua. Teos 2013.






Tässä vuoden riemastuttavin kotimainen jouluaiheinen lastenkirja.

Juhani Känkäsen toinen kuvakirja Apo Apposesta vie nimittäin sydämen mennessään. Sarjakuvamainen kerronta on kuvakirjan juju. Kuvasarjat ja koko aukeaman kuvituskuvat tuovat rytmiä ja nasevuutta perinteiseksi kuvakirjaksi pitkään tarinaan.

Lähtötilanne on tuttu kaikille lapsiperheille: lapsi odottaa malttamattomana joulua. 


 Rauhallisen Erkin tapaan myös Apo haikailee luminietosten perään. Juhani Känkäsen kuvitusta kirjaan Joulu on jo ovella, Apo Apponen!, Teos 2013. 



Apo on tosin tässäkin asiassa vähän varhaisherännäinen, hän nimittäin havahtuu joulun läheisyyteen jo KOLME KUUKAUTTA etuajassa. Apon terhakka joulun odotus on vaarassa ajaa vanhemmat hermoromahduksen partaalle.



Lapsen totaalinen heittäytyminen joulun odotukseen käy jo vanhempien hermoille. Juhani Känkäsen kuvitusta kirjaan Joulu on jo ovella, Apo Apponen!, Teos 2013.   




Lätäköiden jäätyminen on Apon mielestä joulun odotuksen ehdottomia kohokohtia ja joulun lähestyminen tuntuu kihelmöintinä koko vartalossa. 

Itsenäisyyspäivänä alkaa odotuksen piina jo vähän helpottaa, ja parempaa kohti mennään, kun äiti nostaa piparitaikinan leivinpöydälle.



Joulukuusenhaku on hikinen urakka, varsinkin, jos menee kuusenmyyntiin niin sanotusti takaoven kautta, kuten Apo isälleen toteaa. Juhani Känkäsen kuvitusta kirjaan Joulu on jo ovella, Apo Apponen!, Teos 2013. 


Joulukuusen haku on perinteisesti aina ollut miesten hommaa, ja Juhani Känkänen ottaa myös joulukuusen jalkaan asettamisesta kaiken ilon irti:  
 Isälle kuusen pystytys ei ole mikään läpihuutojuttu. 
– Puu on saatava suoraan, hän sanoo. – Jos kuusi on vinossa, tuntuu kuin koko joulu olisi jotenkin vinksallaan. 
Isä etsii luotinuoransa ja teippaa sen kattoon. 
– Aika hyvältä näyttää. 
Isä puhuu ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta ja vaatii täydellistä hiljaisuutta leikatessaan kuusen pakkausverkon. 
Äkkiä kuusi vapautuu. 
Säikähdyksen jälkeen puuta arvioidaan. 
– Ei paljon varise. 
– Hyväntuoksuinen. 
– Tämä on niin hieno kuusi, että se on melkein seitsemän. 
– Kaipa siihen silmä tottuu. 
– Harva kuusi on näin hieno.

Ja vihdoin Apon hartaasti odottama JOULU on tullut. 

Joulupukki tosin tulee juuri silloin, kun isä on tarkastamassa ulkona peräkärryn aisapainoa.  

Mukana joulun odotuksen täpinässä ovat myös Apon koira Käpälämäki, puuro-otus Kaaro Puttila, pipariukko Pertti Kakkarspeppa, Emma Riisi-Puurous ja tonttu-ukko Riihikuiva Risuparta.




1 kommentti:

bleue kirjoitti...

Me pidimme tästä kirjasta kovasti, kuten myös edellisestä Aposta! Ihanan hauska ja hyväntuulinen lastenkirja, jonka parissa myös aikuinen viihtyy.