tiistai 3. joulukuuta 2013

3. luukku: Jylhän kaunis joulutarina pyyteettömästä Gregorista

















Janosch: Vanha mies ja karhu. 31 sivua. Suomentanut Riitta Mäyrälä. WSOY 1990.






Tätä kuvakirjaa ei äkkipäätä edes arvaisi jouluteemaan sopivaksi.


Puolalais-saksalaisen Janoschin (oik. Horst Eckert, s. 1931) lastenkirjoja suomennettiin kiitettävän paljon 1980–1990-luvulla. Hänen lastenkirjafilosofiansa väljensi merkittävästi suomalaisten käsitystä lastenkirjan ääni- ja tyylilajeista.

Janoschin oma lapsuus oli ankea ja köyhä, ja muistumia tästä löytää rivien välistä myös vanhan miehen ja karhun tarinasta.

Tarinan voi lukea myös vanhanaikaisena joulusatuna, jossa kohdennettiin hyväosaisten huomio köyhiin. Näissä saduissa parhaan joululahjan rikkaat  saivat osoittamalla armeliaisuutta köyhiä kohtaan nimenomaan joulun aikaan.


Gregorin koti on aineellisesti vaatimaton, mutta kuvasta välittyy
sisäinen rauha ja levollisuus. Janoschin kuvitusta kuvakirjaan Vanha mies
ja karhu
, WSOY 1990. 



Vanha mies Gregor on kyläläisten keskuudessa hupsun maineessa. Hän uurastaa kyläläisten pelloilla palkollisena ja käyttää ison osan vähistä rahoistaan ostaakseen aina joulun aikaan lintukauppiaalta lintuja.

--- Tuohon aikaan ei ollut radiota, ja ihmiset hankkivat itselleen häkkilintuja ja kuuntelivat niiden sirkutusta.

Gregor ei osta lintuja huvituksekseen, vaan hän päästää ne heti vapaiksi.



Gregorin ostama hemppo on sairaalloinen ja tuvassa ei enää ole ruuan
murentakaan, lämmöstä puhumattakaan. Vanhan miehen uskonnollisuuteen
viitataan hyvin vähäeleisesti  kodin seinällä olevan ikonin kautta. Janoschin
 kuvitusta kuvakirjaan Vanha mies ja karhu, WSOY 1990.


Gregor vanhenee eikä enää jaksa entiseen tapaan käydä peltotöissä. Eräänä jouluna hänen rahansa riittävät vain yhteen sairaalloiseen lintuun.

– Jonninjoutava lintu, ei laula edes kesällä, lintukauppias sanoi.

Gregorin tupa on kylmillään ja hän päättää mennä karhun luokse. Matkalla hän saa  tovereikseen ketun sekä kaksi jänistä ja kaksi varista.

Karhun tuvalle ehtiessään Gregor tuntee olonsa kevyeksi, ”aivan kuin olisi leijunut ilmassa”. Karhu antaa vuoteensa kulkumiehille ja yöpyy itse pakkasessa ulkona.

Aamulla karhu ja lintu olivat poissa. Enkeli oli käynyt noutamassa ne tähtien tuolle puolelle.


Viimeisen aukeaman tapahtumat jäävät kuvan katsojan tulkittaviksi:
Kuka on karhun talosta poistuva hattupäinen pitkätakkinen mies?
Entä pääsikö Gregor karhun ja linnun tavoin maallisista murheistaan
"tähtien tuolle puolelle"? Janoschin kuvitusta kuvakirjaan Vanha mies ja karhu,
 WSOY 1990. 
 


Janoschin eleetön tarina on vertauskuvallisuudessaan jyhkeä ja kaunis. Janosch luottaa kuvan voimaan ja kirjassa onkin monta aukeamaa, joissa kuva saa puhua tekstin puolesta. 


1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Tämä on upea kirja. Kiitos nostosta!

Sari