sunnuntai 4. joulukuuta 2011

4. luukku: "Jouluna voi olla vaikka outo, kunhan on mukavaa elikkä naurua"


Tuomas Kyrö & Antti Kyrö: Pukin paha päivä. 111 sivua. WSOY 2011. Graafinen suunnittelu Antti Kyrö.














Tässäkin joulukirjassa kliseet ovat kohdallaan.

Joulupukilla on identiteettikriisi, sillä hänen uskottavuutensa lahjojen alihankkijana on lasten keskuudessa pahasti vaakalaudalla:

Mutta minkä ihmeen takia minuun ei uskottaisi? Luuliko joku ihan totisesti että lahjat ostettaisiin jostain Tarjous-Liiteristä? Ja vaikka ostettaisiin, niin meidän pajastahan ne sinne toimitetaan. Minä muistaakseni keksin koko joulun ja olen melkomoisen tärkeä osa sitä. Sitä paitsi joulupuuhista saa erityisen hyvän palkan. Lasten hyvän mielen. Vaan nytpä Manu Kössilällä oli paha mieli ja sen takia minullakin.


Manu on huolissaan siitä, että jouluaattona ei lapsilla ole leikkirauhaa leikkiä kaikilla uusilla leluilla. Aikuiset vaativat lapsia joulupöytään ja joulusaunaan ja joulukirkkoon joululauluja laulamaan. Manu toivookin Joulupukin järjestävän aikuisille niin kiinnostavia lahjoja, että lapset saavat puuhailla omiaan.



Joulupukki tarttuu toimeen tonttujensa kanssa ja ryhtyy painamaan Joulusanomat-nimistä lehteä aikuisten ajanvietteeksi. Hankkeen edetessä ilmaantuu tietysti vastoinkäymisiä, mutta vastukset voitetaan.



Tuomas Kyrön velmuileva tyyli näkyy Pukin pahassa päivässä elikkä-sanan toistamisena ja pienenä filosofointina.

Nykylapsien tavaraähky ja aikuisten kaavoihin kangistuneet joulurituaalit saavat osansa, ja ihan syystä.

Pukin paha päivä on veijarihenkinen jouluhupailu, joka osunee parhaiten maaliinsa Tuomas Kyröä fanittavien aikuisten keskuudessa, vaikka ei sen lukeminen ääneen lapsillekaan pahaa tee.

Kirja on selvästi Kyrön viime vuoden myyntimenestyksen, Mielensäpahoittajan, vanavedessä tilattu täsmätuote joulumarkkinoille. Tuotekehittelyä olisi vielä voinut jalostaa lihottamalla muutoinkin jo rönsyilevää tarinaa neljälle luvulla, niin kirjasta olisi sukeutunut aikuisten kirjajoulukalenteri.

Antti Kyrön kuvituksista löytyy kosolti kielikikkailua ja ahaa-elämyksiä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Luin tätä lapselleni ääneen nauraen. Todellakin, kirja jonka isäkin jaksaa lukea!