Mimmu Tihinen: Virkkunen ja sata sydäntä. 179 sivua. Kansikuva Niina Yli-Karjala. WSOY 2010. Mimmu Tihisen Virkkus-sarjan Marjutissa on ripaus Anni Polvan Tiinaa ja Merri Vikin Lottaa. Marjut Virkkunen on käsittämätön koheltaja ja sählääjä, ja varmasti juuri siksi niin läpeensä sympaattinen viihteellisen tyttöromaanin sankari.
Sarjan ensimmäisessä osassa Virkkunen ja viisitoista valetta Marjut muutti vastahankaisesti perheensä kanssa pikkupaikkakunnalle ja onnistui myöhästymään äidin kömmähdyksen takia uudesta koulusta yhdellä viikolla. Julkisivun luominen uudessa kaveriyhteisössä ei käynyt käden käänteessä ja Marjut päätyi monenlaisiin valheisiin ja vippaskonsteihin.
Uudessa osassa Virkkunen ja sata sydäntä juuri 13-vuotta täyttänyt Marjut kohtaa Elämänsä Rakkauden proosallisesti kotitalon roskakatoksessa.
Salskea Tuomo asuu vanhempien ulkomaan komennuksen takia mummonsa luona, ja Marjut kerii vilkkaassa mielikuvituksessaan heidän välilleen oitis romanssin, tosin valitettavan yksipuolisen sellaisen.
Tihinen vetää Marjutin ensirakkauden huuman reippaasti överiksi. Hiukan mietityttää, miten varsinainen kohdeyleisö osaa suhtautua tähän ilkamoivaan liioitteluun. Toisaalta, Rouva Huu nauroi makeat naurut erityisesti kohtaukselle, jossa Marjut tarkastelee äitiään kriittisesti ”tulevan puolisonsa anoppina”.
Tihinen kuvaa letkeästi koulunkäyntiä ja keskittyy luonnollisesti enemmän koulun oheistoimintoihin: esimerkiksi koulun diskon järjestelyihin ja leipomiseen koulun retkikassan kartuttamiseksi. Kohelluksen rinnalla Tihinen peilailee myös kaveruuden erilaisia kääntöpuolia. Uusi kaveri Emmi kipuilee isänsä vakavaa sairautta ja entinen bestis Sanni suhtautuu turhan tuttavallisesti Marjutin sydämen valittuun.
Letkeästi Tihinen myös käsittelee Emmin kautta prometheus-leiriä. Emmi kertoo Marjutille eronneensa vanhempiensa luvalla kirkosta voidakseen osallistua kuvataidepainotteiselle prometheus-leirille, sillä
… Prometheus-leirille tulee parhaimman näköiset pojat. Se on totta ja todistettu. Kaikki tietää sen. Kaikki meidän luokkalaiset tytöt sanoo niin. Protu hakkaa riparin kuus nolla, kun vertaillaan miespuolisten osallistujien ulkonäköä.
Pieni lapsus Tihisen väitteeseen sisältyy: Prometheus-leirille osallistuminen ei vaadi kirkosta eroamista.
Karrikointi ja överiksi vetäminen ulottuu myös – viihteellisen tyttökirjan lajityypille ominaisesti – vanhempiin ja perhekuvaukseen ylisummaan. Marjutin täti, isän sisko, muuttaa leikki-ikäisen tyttärensä kanssa heille asumaan ja nuolemaan haavojaan. Marjutin äiti ja täti viettävät hyvin huoletonta hällä-väliä –elämää television taikapiirissä ja äiti polkee tyttärensä oikeuksia mennen-tullen yleiseen vieraanvaraisuuteen vedoten. Isän rooliksi jää kuskata tytärtään harvaan asutulla maaseudulla paikasta toiseen autolla.
Ja lopun kliimaksissa ollaan elämän ja kuoleman ja rakkauden peruskysymysten äärellä. Se tosirakkaus tulee nimittäin Marjutin eteen kuin salama kirkkaalta taivaalta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti