torstai 2. joulukuuta 2010

2. luukku: Tonttuenkeleitä ja kuninkaanpoikia


Kaarina Helakisa: Taikapuu. Kuvitus tekijän. 88 sivua. WSOY 1969.
















Kaarina Helakisa sai jo varhain satutytön manttelin kannetavakseen.

Hän osallistui 15-vuotiaana WSOY:n satukirjakilpailuun ja sai siitä ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Hänen esikoiskirjansa, Kaarina Helakisan satukirja, ilmestyi vuonna 1964, kun Helakisa oli vasta 18-vuotias.

1960-luvulla sadun arvostus oli alhaalla, mutta Helakisa kirjoitti hyvin tietoisena vanhan satuperinteen pohjalle omia moderneja, väliin jopa anarkistisia satuja uppiniskaisista enkeleistä, kuninkaanpojista, jotka eivät mahdu vanhempiensa hyväätarkoittavaan muottiin ja kynttilämetsässä vaeltavasta Magdaleenasta.

Esikoiskirjan jälkeen ilmestyneestä Taikapuusta löytyy myös kolme jouluaiheista satua.



"Tonttuenkeli" kertoo tontusta, joka haluaa työnkuvaansa muutosta: se haluaa enkeliksi. Sen tonttutoverit närkästyvät moisesta:

– Joululahjatuontomme on huikeasti noussut, se ylittää tänä vuonna kaikki odotukset. Ja mitä tästä seuraa: meitä tonttuja odotetaan koteihin, meitä ja lahjamyttyjämme, kiiturisuksia, sähköjunia, mekaanopannuja, lakritsikaupunkeja, rullaluistimia, viheltäviä kuminukkeja – kuka odottaa mitäkin. Enkeleistä ihmiset tätä nykyä viis veisaavat. Mitä sinä muka hameniekkaenkelinä luulet voivasi viedä lahjaksi, virrensiruja pienessä pussissa vai? Ihan tonttuhan sinä olet. Kas, lapset, isät ja äidit haluavat lahjoja – paljon kauniita uusia kiiltäviä tavaroita...


Salaa muilta tonttu kuitenkin valmistaa itselleen enkelin varusteet. Ohilehahtava enkeliparvi ei húomaa sen huhuilua, mutta yksi enkeleistä nyrjäyttää siipensä ja putoaa parahultaisesti tontun eteen maahan. Ja sen hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden kunniaksi enkelit haluavat palkita tontun. Satu huipentuu joulukirkkoon, missä tonttu valmistelee kirkon koristusta enkelien apuna:

Sillä hetkellä, kun joulukansaa alkoi virrata kirkkoon, levitti tonttu silkkimaton seimeen, ja seimikynttilät lehahtivat liekkiin. Ja tontun selkään puhkesivat siivennuput. Tonttu liikutti niitä ja kohosi hiljaa lentoon kohti kirkon kuoriholvia ja veisasi uudella äänellä urkujen tahtiin, sillä siitä oli tullut enkeli.




Satu "Prinssi ja keppihevonen" kertoo kuninkaanpojasta, joka toivoo joululahjaksi taskuradiota ja kilpa-autoa. Kuningas pitää toiveita poikansa kuninkaallisille arvolle sopimattomina: posliinihuilu ka keppihevonen käyvät paremmin laatuun!

Prinssi pääsee jouluyönä seikkailulle lahjaksi saamansa keppihevosen kanssa ja villitsee kaikki lapset toivomaan juuri samanlaista keppihevosta itselleen.

Sadussa "Kultainen joulu" neitsyt Maaria lähettää maan päälle pikkuenkeleitä joulumieltä tuomaan.

Kaarina Helakisan koristeellinen ja naiivi kuvitustyyli sopii mainiosti satujen veikeään ja yllätykselliseen tunnelmaan.

2 kommenttia:

kirsti k kirjoitti...

Oi, mahtavaa - joulukalenteri!
Rouva Huuhun voi aina luottaa.

Onnittelut myös suuresta urakasta rankkojen kuvakirjojen parissa.

Nimetön kirjoitti...

En tiennytkään että Helakisa oli noin monilahjakas. Piirroksethan aivan suloisia. Ja taitavia sitä paitsi.
Kirsti K:n tavoin onnittelen suuresta urakasta ja jään odottamaan kirjan ilmestymistä.
Anneli