18. luukku: Vanha tuttu Peke ystävineen rämpii lumessa

Michael ja Joanne Cole: Peken lahja. Suomentanut Jukka Kemppinen. 36 sivua. Otava 1966.














Tämä hauska jouluaiheinen pienikokoinen kuvakirja on näytteillä Lastenkirjainstituutin pienessä joulukirjanäyttelyssä, johon kirjastonhoitaja Päivi Nordling on koonnut otoksen 1940–80-luvulla ilmestyneistä jouluaiheisista lastenkirjoista.

Vitriinin kappaleeseen en päässyt käsiksi, mutta onneksi kirjaston hyllyssä oli kakkoskappale.

Kirjaa selatessa lävitseni kävi epämääräinen kihelmöivä väristys: tämä kirjahan on minulle tuttu ennestään!

Sen pelkistetyt hahmot olivat kuin vanhoja ystäviä ikään, ja viimeistään, kun päästiin kohtaan, missä Sylvi-täti on avannut kaikki saamansa joululahjapaketit, niin lapsuuden elämys vahvistui entisestään.

Peke – jonka sukupuoli ei käy kuvituksesta ilmi – taivaltaa sankassa lumipyryssä lahjapaketin kanssa. Hän kohtaa konstaapeli Pollarin, joka on samoissa toimissa. Peke ja Pollari ovat molemmat matkalla yhteisen ystävänsä Sylvi-tädin luokse. Sitten he kohtaavat vielä kirjeenkantaja Postin ja maanviljelijä Möyrilän, jotka ovat hekin matkalla Sylvin luokse. Lumipyry pahenee, ja viimein toverukset kahlaavat jo kainaloitaan myöten lumessa ja lopulta he peittyvät kokonaan lumeen.




Onneksi joulupukki poroineen on juuri kulkemassa ohi ja poimii lumesta törröttävät lahjapaketit ja toverukset rekeensä. Vaivanpalkaksi he saavat auttaa joulupukkia lahjojen jakamisessa.

Viimein he päätyvät Sylvi-tädin luokse ja antavat kukin oman pakettinsa hänelle. Jokaisesta paljastuu samanlainen kukikas lierihattu! Sylvi-täti antaa ystävilleen kullekin joululahjan, nenäliinan. Ja sille onkin käyttöä, sillä lahjoja tuodessaan kaikki ovat saaneet tuiman nuhan.




Jukka Kemppinen on informaatio- teknologiaoikeuden professori, dosentti, filosofian tohtori, varatuomari, kirjailija ja suomentaja. Hänet tunnetaan myös taajaan päivittyvästä ja suositusta blogistaan.

Kemppinen on tehnyt mittavan työn myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden suomentajana. Hän on suomentanut klassikoista mm. R. L. Stevensonin Aarresaaren 1970-luvulla, Ulf Löfgrenin Albin-kuvakirjasarjaa, Barbapapa-kirjoja ja Hergén Tintti-sarjakuvia. Lastenkirjallisuuden käännökset selittyvät suurelta osin Kemppisen vaimon, Marja Kemppisen, toimijataustalla: hän oli pitkään Otavalla lasten- ja nuortenkirjaosaston vastaavana päällikkönä.